Tervaskanto ja naaras

Kaskikylä
01 Tervaskanto ja naaras
02 Korpilakka
03 Yöjuoksulta läpi korpimetsän
04 Hän sanoi: älä mene

Kaskikylän tarina

Muinaisessa suomalaisessa metsässä vanha mies, vanha tervaskanto eleli
nuoren lemmen tuskissa. Tapasi eräänä päivänä tytön valkoisessa yömekossa hortoilemassa metsässä. Hänet vietteli, halusi itselleen. Lakkasuolla otti omakseen tuon tytön sekä suon kauneimman korpilakan.

Ei ehdi vielä tyttö haarojaan sulkea, kun alkaa kuulua läheisen Kaskikylän ihmisten huhuiluja. On tytön isä koonnut etsintäpartion, jolla on lähdetty tyttöä etsimään. Huhuilun kuultua tyttö sanoo: "älä lopeta. ne ovat vielä kaukana". Mutta yksi on muun joukon edellä. Lähempänä kuin arvaakaan, liikkunut oksia rasauttelematta. Tytön isä lemmenleikit pysäyttää, tarttuu katajaiseen jousipyssyyn. Viinistä nuolen ottaa, sen kärjettömän pään narua vasten laittaa ja pyssyn virittää. Tyttö huutaa: "älä". Keski-ikäinen mies ottaa jalat alleen ja pakenee yöjuoksultaan läpi korpimetsän ja pysähtyy hengästyneenä vasta kunnes on varma ettei jahtiryhmä enää häntä tavoita.

Tyttö kylässä arestiin laitetaan. Perheen päätöksen mukaan ensi vuonna naapurin pojalle naitetaan. Nyt latoon yöksi laitetaan ja ovi ulkopuolelta säpitään. Mutta on nuoren tytön sisuksissa lempi syttynyt. Kiinnijääntiyöstä seuraavana yönä tyttö ladon maalattiaan käsillään kuopan kaivertaa ja seitentoistavuotisen notkeudella siitä itsensä ulos taivuttaa. Samalle pirunpellolle taivaltaa, jossa Tervaskannon tapasi.

Kivelle nyt istahti ja oikein tyttö aavisti. Pirun pellon viereisellä rehevämmän metsän laidalla purontörmällä ukko asusti. Tyttö huutamalla kutsui. Ukko kuuli, oli vasta horrosunessa. Jalat alleen otti ja juoksi pirunpellolle. Tytön syliin otti, nosti ilmaan ja suuteli. Suolle taas kävelivät, märälle mättäälle kaatuivat. Muurain aukesi ja korpilakan suuaukko laajeni. Lempimisen jälkeen ukko tytön pään kainaloon otti. Hän katsoi ja sanoi "Rakastan. Tänään päivän valjettua lähden. Tapan isäsi ja sukusi sekä muut kyläläiset. Ei meitä sitten enää mikään estä." Tyttö vastasi: "Julmuri. Miten joku josta välitän voi olla sydämeltään noin kylmä. Häpeä. Minä menen nyt enkä enää koskaan palaa." Ukko: "Mutta eihän vielä ole aamu. Ja en minä nyt sitä ihan noin tarkoittanut...". Tyttö: "Minä menen. Hyvästi." Ukko kyyristyi suolle ja peitti kasvonsa, uitti niitä suon vedessä. Ukko nosti päätään ja hän sanoi: "älä mene".

[c] Stuge