Kepeätä syntsapoppia Kari Uusimiehen ja Jonni Ketun hengessä.
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
9
|
Bompaze 20.02.2010 Mäkin tykkäsin tästä. En oikein osaa kommentoida tätä tyylilajia mitenkään kun ei oo se ihan oma juttuni mutta jotenki rento olo tästä tulee. Mukavaa kuunnella ihan jostain toisesta genrestä välillä jotain. Laajenee tuo perspektiivikin hieman. Annan ysin ihan puhtaasti fiiliksistä mitä tämä antoi. :) |
|
||
9
|
TomyS 21.11.2009 Kappaleet kasvaa jotenkin mielen syövereihin mitä enemmän niitä kuuntelee. Tätäkin olen kuunnellut, mutta nyt se tuli se hyvä fiilis kun nuo jo tutuksi tulleet sävelet lähti soimaan. On upea, on hypnoottinen. Puolen minuutin kohdalla lähtee niin hienosti. Soundit ja melodiat on kaikki niin kasaria.. ja se tekee tästä tavallaan pelottavankin, koska kaikki vanha analoginen ja mustavalkoinen tuntuu niin tuntemattomalta ja tutkimattomalta nykypäivänä. Se sama fiilis kun katsoo jotain todella vanhaa videotaltiointia, siinä vaan on sitä jotain. Kappale menee loppuvaiheessa ehkä asteen verran sekavaksi, tykkään tuosta alkupuolesta paljon sen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Taianomaista tunnelmaa. |
|
||