Aikamoista törmäilyä. Pimeessä mennään ja asioita sattuu ja tapahtuu. Käsittämättömyyksiä höpäjävä sensuelli ääni houkutaa mukaan matkalle jonne ei ehkä kannattaisi lähteä.

Täysin pöhköä menoa!

Miksi tämä tuntuu?

tunnelma on tallella kyllä,ei niin pelottavaa kun laittaa silmät kiinni nimittäin sivun kuvaa ei suositella heikkohermoisille.äänimaailma on loistavan mielenkiintoinen!

Voihan tuolta ilonkin huokauksia kuulla....
Näille ääniteoksille kuvittaa mieli kaikenlaisia huoneita. Tämä ei kyllä ollut ihan kellarista tämä. Aurinkoinen kattokerroksen huoneisto on tämä. Joskin lievästi pölyinen. Ja se vanha viisas papukaija roikkuu häkissään ja ihmettelee emäntänsä kevättä.

Anteeksi kovin, ku on kestäny tämä kommentointi. Mulla katsos on muutakin elämää kuin mikseri ;) heh.

Itse asiaan.
Mukava tuo tausta. Yhtä hämärä ku aina ennenkin! Tunnistaa tekijän vaikka unissaan ja kolomen romillen humalassa.

Hyvä tunnelma koko kappaleen ajan ja ku loppuu niin tuumaa että mitä hittoa, tämäkö loppu jo?

Ja pisteet on

Hyvä rytmi ja tunnelma, luulen että toisessa aurinkokunnassa tämä on valtavirtamusiikkia.

Tämä on selvästi seuraavan Muumielokuvan soundtrackilla PikkuMyyn teema. No voi helvata. Nyt jumiuduin täysin tuohon muumiajatukseen. PikkuMyyn pyykkipäivä, Pikkumyyn äiti onkin se noita sieltä vuorelta ja hetkinen, silloinhan Aliisa on sen sisko. Poikki! Kuuntelen uudelleen ja otan uuden lähestymistavan. Kyllä tässä voi olla kysymys myöskin melkoisen kokoisista patoutumista ja niiden purkamisesta. Syvät huokaukset viittaavat toisaalta siihen, että miehestä tässä lopulta on kyse. Tai jos sittenkin pitäydyn tuossa PikkuMyy- ajatuksessa.

varsin teatraalinen esitys , jotenkin tuli mieleen japanilainen teatteri...

hmm....elämän siivousta, aatokset, muistot, järjestykseen...., iloiset, suruiset, pelottavat, monenmoiset elonvaiheet kieppuvat ajatuksissa sinkoillen kallon reunasta toiseen...rumpu lyö taustalla tahtia vaihdellen tempoa, seuraten sydämen sykettä joka reagoi muistojen herättämiin tunteisiin

Kuten kaikki kunnon etnohaahuilu, on myös tämä biisi oikella tavalla pelottava, sillä tässä joutuu kohtaamaan peloista suurimman -- toiseuden. Sen edessä monilla menee jauhot suuhun, mutta rohkeimmat palkitaan kovilla elämyksillä.

Iso kiitos häpeilemättömästä stereopanorointien käytöstä. Jos ja kun aletaan pelata pingistä stereokuvassa, niin silloin kannattaa mielestäni aina mennä reippaasti överiksi. Kuulokkeilla kuunnellessa syntyykin mukavan eksklusiivinen tunnelma -- on yksien äänien kanssa.