Nyt on niin hiljaista, ei edes kuiskaustakaan
Muistot kyyneliin hukkuu, unelmat multaan peittyy

Ne pienet hetket, onnen rippeet
Voi säilöä ja omistaa
ei ne voi niitä pois ottaa

Odotanko että elämä alkais
Vai että se loppuisi
Odotanko että tuska haihtuu
Odotanko turhaan
Odotanko että elämä alkais
Vai että se loppuisi
En toivo kuolemaa
Mut en tiedä miten elää

Vaikka kuinka huutaisin, on turha yrittää
Pimeyteen ne katoaa, mutta tuska jää

Kaikki muistot sun päästäs
Ne kaikki kyllä unohtuu
Kun se viimeinen portti avataan

Odotanko että elämä alkais
Vai että se loppuisi
Odotanko että tuska haihtuu
Odotanko turhaan
Odotanko että elämä alkais
Vai että se loppuisi
En toivo kuolemaa
Mutta mitä muutakaan?

Onko sulla siellä parempi olla?
Muistan sut niin elävänä ettet ikinä voi kuolla
Mä en koskaan unohda, en unohda sua
Onko sun nyt helpompi "elää"?
Elät nyt kun sua ei oo kahlittu enää
Olit jotain mitä ei voi korvata

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu