Sama poika viheltää, aallot hakkaa graniittii.
Veden pinta tyyntä, ja kiiltävää ku satiini/
Sateenkaari taivaalla, ruoho hipoo varpaita.
Oisko maailma kauniimpi jos omistaisin taivaan rannan/
Ei kai, se on vaan pieni haavekuva
Joka muuttuu todelliseks liian pitkään aateltuna/
Teippaan kiinni suuni että oisin vihdoin vapaana.
Unimaailman Saarelle haluisin taas karata/
Muttei oo ovee, tai siinä ei oo kahvaa.
et voi avata, et voi karata/
Lintu pieni joka kerto tarinoita salaisesta,
paikasta jossa voi elää roolistansa karanneena/
Sinne haluun päästä, mä oon haaveilija.
Maailma on ku talo jonka seinät on paperia/
Mut ei oo kattoo, tuu kattoo, mitä näät.
Jos lähet meneen, ei tuu kukaan kiinni pitämään/

Jos maailma voi viedä mut mukanaan,
en voi palata, korvata tunteita/
Saisin rakentaa Haavemaailman.
Ja jos sen teen, mä oon Haaveilija/

Rakastuin maailmaan, halusin sitä parantaa.
Mut kaiken mitä tein, tein sen tavallaan/
Poltan vaarakyltit, ei oo järkee ajatella.
Tipun reunalta, riipun tasanteella/
Näät puhekuplasta, sanat on sanottu.
Oon valtavirran viemänä massan sekaan hajonnu/
Uidaan täällä vastavirtaan happisäiliössä.
Vastaan kelluu samanlaisii tyhjäkatse-ääliöitä/
Pidettiin mielessä, jokanen on erilainen.
Ihminen on ihminen ja muiden sekaan katoavainen/
Luotiin taulu tästä meidän pikku maailmasta.
Taulu oli kaunis kunnes kaikki katos hallinnasta/
Haavemaailma, jos pääsisin asumaan.
Ni kai mä oisin tyytyväinen kunnes tää ei vakuuta/
Maailma on kova ja sen johtaja on valuutta.
Ennen ehkä toisin, muttei menneeseen oo paluuta/

Jos maailma voi viedä mut mukanaan,
en voi palata, korvata tunteita/
Saisin rakentaa Haavemaailman.
Mut en voi, mä oon Haaveilija/

Haaveilin paremmasta, takerrun päähäni.
En tiiä mitä muuttuu jos ulos sen päästäsin/
Se on vaan ajatus, se on vaan kaipuu.
se on ku huuto joka tuulen sekaan haihtuu/
Täytyy olla hiljaa, täytyy kuunnella.
Maailma on paikka jossa ei saa näyttää tunteita/
Mut mä välitän, mut mä rakastan.
Ja kaikki mitä rakastan kai seuraa aina takana/
Kai joskus kaikki muuttuu, tai paikoilleen juurtuu.
Mut maailma on ku ikkuna, joka huurtuu/
Istutaan kalliolla miettimässä elämää.
Ja toivotaan et se olis parempi sit ku herätään/
Muttei uni muutu todeksi.
Liian moni poika pieni haaveilunsa lopetti/
Sun elämässä maailma on tapettina,
muttei mun, mä oon Haaveilija/

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu