kun ylemmäs noustaan, tasoon korkeampaan
kaikki unohdetaan, menneet jää perään katsomaan
kunhan elämä on ees jotenkin mallillaan
kunhan elämä on ees jotenkin mallillaan

ja kuin kissan askel hietikolla kaikuu kuiskaus
jota kukaan ei kuule kun puuttuu ihmisen uskallus
kaikki kuvittelee elävänsä täyttä elämää
ne piirtää tyhjään polkuun kalpeita jälkiään


en jaksa enää tuijotella poutapilviä
varsinkaan kun taivaaseen asti en nää
onko tämä tie se polku jota kannattaa kulkea?
kivien takaa kuiskaukset mielestä sulkea?


kaikki luottaa vaan ekaan vastaantulijaan
johtoon laitetaan viisaat vailla aivojaan
kunhan elämä on ees jotenkin mallillaan
kunhan elämä on ees jotenkin mallillaan

ja kuin kissan huuto yössä kaikuu avunhuuto
onko ihminen jarruton vai tahallaan vaan kuuro?
tahto jalkoihin tallotaan, sielun aitous jää
eikä ihminen huomaa kun viimeinen henkäys häviää


en jaksa enää tuijotella poutapilviä
varsinkaan kun taivaaseen asti en nää
tätäkö tietä kuljen, tähänkö elämään jään?
kivien takaa huudot hylkään


takimmaiset haaveet koskaan mieleen ehdi ei
ne polun varrelta mukaansa tulva vei
takimmaiset haaveet ei pääse näyttämölle koskaan
ne viedään varastoon ja unohdetaan


en jaksa enää tuijotella poutapilviä
varsinkaan kun taivaaseen asti en nää
onko tämä tie se polku jota kannattaa kulkea?
kivien takaa kuiskaukset mielestä sulkea?

en jaksa enää tuijotella poutapilviä
varsinkaan kun taivaaseen asti en nää
tätäkö tietä kuljen, tähänkö elämään jään?
kivien takaa huudot hylkään

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu