Olen kulkuri ja kulkenut oon liian monta kertaa
näiden maiden poikki länteen
ne mut kohta varmaan jo auringoksi ristii
jos eivät sotke mua tähteen
joka öisin turhan himmeenä loistaa
kun kuu loistaa toisin
sen varjosta esiin kyllä astuisin
jos esiin astua voisin

vaan liian monta kertaa jo jäänyt oon
piiloon taa tuon metsän
nyt ne puita hakkaavat suojastani
vaan kuinkas niiltä sen estän
siihen metsään päädyin jo nuorena asumaan
kun muualta kotia löytänyt en
mutta vuodet on kääntäneet sivua kirjan
ja tahtoisin pois täältä nytten

ystäväni näkivät unia laivoista
jotka veisi ne Amerikkaan
toiset unia näkivät tehdäkseen
itsestään hetkeksi rikkaan
minä en unia nähnyt en silloin
en nää niitä vielä nytkään
mutta hereillä kun oon, samat asiat mua vaivaa
samat asiat itketyttää
ne edelleen itketyttää

oisin kai voinut valita muuta
kuin tän metsän ja tällaisen elon
voittaa oisin voinut kai ikuisen
ahdistuksen ja pelon
ja eihän mua kiinnostaneet kartanot tai linnat
ei markat tahi ees pennit
muuta en koskaan halunnu
kuin sen tytön omakseni
enkä minä muuta halunnu
kuin sen tytön omakseni.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu