Kitarajutuissa hyviä juttuja, vaikka biisi junnaakin paikoillaan. Vokaalit täyttä ilmeisen tahatonta(?) suomiheviparodiaa, eipä oikein innosta.

Perhanan toimiva riffi, jonka basso oikeutetusti aloitti. Laulu kun iski sisään, niin se oli siinä, hyvällä tavalla.

Jyräkitarat vetää intron raskaalla Iommimaisella kädellä. Laulut ovat erikoiset, erilaiset ja hämmentävätkin. Tässä on jotain synkän rankkaa.

Introsta diggasin paljon. Riffit olivat melko koukuttavia. Laulajan ääni ei ehkä aivan sopinut biisiin. Jotain räväkempää oltaisiin tarvittu mielestäni. Tosin, se on vain makuasia. Tykkäsin noista pienistä "yksityiskohdist", niinku se nauru. Sopi hyvin.

Toi intro rullaa kyllä tosi hyvin. Valitettavasti multa puuttuu huumorimusiikkigeeni, enkä ole oikeen koskaan ymmärtänyt tällaista. Vakavana tehtynä tää ois uponnu paljon paremmin. Soundit on kyllä hyvät, ja toteutus on hieno. Rammstein-fiilsi tuli noista vokaaleista.

Biisi on hyvä, mutta kuten sanottua, tällanen huumori ei tipahda mulle.

Tarkoitus ei ole loukata, mutta on pakko todeta vain teinihevarin pystyvän keksimään näinkin oivan/mauttoman nimen. Sanottakoon kuitenkin, että aika moni keski-ikäinen hevipaitainen möhömaha on pysynyt tuolla yläaste-tasolla. ..Ja minähän siis kyllä pidän hyvästä metallista, joten nämä ovat vain henk.koht. huomioita. - Mutta asiaan, kuunnellaanpa. Hyvät soundit, suorastaan erinomaiset. Riffeistä tulee hieman Quake II:sen soundtrack mieleen. Lyriikoissa on muutamia kohtalaisen humoristisia oivalluksia, mutta huumori pysyy melko omintakeisena. Kyllä näillä rahkeilla voisi ruveta tekemään jo asiallisempaakin kamaa. Tästä nyt kuitenkin huokuu sellainen kevyt perseily-meininki, joka rokottaa arvosanaa. Jatkakaa kuitenkin sateenkaaren tavoittelua ja oman tienne kulkemista.