olihan tää helvetin hyvä. lyriikasta tuli twinpeaks-tunnelmia.

ei tee mieli purkaa kummemmin.

Mielenkiintoinen genre Deathrock!? Miulle kyllä ihan uus genre...

Mut biisihän kuulostaa oikein hyvältä. Sellainen hauraan kaunis, mut samalla hieman mystinen. Ja tykkään akustisesta musasta kyllä. Joka tapuksessa itse kyllä kokeilisin tätä ihan bändisovituksenkin kanssa jos sellaiseen on mahis. Jotenkin tästä tulee aavistuksen mieleen Chris Martinin yksin akustisella vetämä Coldplayn Trouble ja se on miusta hyvä juttu kun Kylmäsoitto uppoaa miuhun kun viina Nykäsen Mattiin. Just ehkä siks kokeilisin bändikin kanssa kun Troublen molemmat versiot toimivat ihan eri tyylisinä ihan hemmetin hyvin ja uskoisin tämänkin toimivan bändin kanssa.

Toki aina tällaisessa akustisessa fiilistelyssä on omat riskinsä ja haittapuolensa. Eli fiilikseen pääsy on tän tyylisen biisin kuuntelun kannalta erinomaisen tärkeää ja se ei aina onnistu. Ite kyl nyt pääsin hyvänä iltahetkenä oluen äärellä ja huomista Maidenin keikkaa odotellessa hyvin fiilikseen ja tykkäsin kyllä. Mutta uskon, jos oisin tän kuunnellut keskellä päivää töissä, ei ois varmaan jaksanut kuunnella loppuun. Mutta musiikin pitää ollakin toisaalta sellaista. Vaikka tykkään paljon musasta joka sopii hetkeen kuin hetkeen, pitää olla myös vain määrättyihin hetkiin sopivaa musiikkia.

Ja niin kuin sanoin, tykkäsin kyllä ja oon aina tykännyt täysin akustisesta musasta. Nick Drake, Tim Hardin, Kristin Hersh, Janis Ian jne... Ehkä biisi olisi voinut olla aavistuksen lyhyempi, kun akustisena tapahtumat jäävät aika vähiin ja sitä kautta aavistuksenomaisesti pitkäveteiseksi. Ysin arvoinen biisi selkeesti kuitenkin...

tää on kyl niin uskomaton biisi. alko soimaan päässä ni piti sit tulla kuuntelemaan taas. ahhhhh

kiitos rakas ihminen

Jos nyt ihan totta puhutaan niin onhan tämän tunnelma ihan saatanen hyvä. Etenkin se kitaran soitto kun se äityi siihen lakipisteeseensä oli jotainm ihan saatanan hyvää. Silti sen viimeinen äännähdys tuntui jo ihan teatterilta siinä lopussa. Olin juuri niin valmis vetämään niin täyden laidallisen hyvää arvostelua tähän ja sitten se tulee ja pilaa koko tunnelman. Siinä kun biisi oli jo lopussa, niin itsetietoisuus vain lurkki mukaan päähän. Höh...

Mutta siis julmettu kun tykkäsin tuosta kitaran soitosta. Etenkin suhteessa tuohon lauluun toki. Se dynaaminen huippu oli mahtava. Saundi oli täydellinen kun kitarasta kuuluu suunnilleen kaikki muut ääneet enää paitsi kielten varsinainen sointi. Parasta tosiaan oli miten se siitä soinnillisesta kasvoi siihen tilaan.

---

No niin. Nyt olen jokusen kertaa kuunnelllut. Se mikä pisti mieleen, että melodia on tosiaan erinomainen myös. Ekalla kerralla siihen ei edes kiinnittänyt mitään huomiota, kun oli sen verta väkevä vetäisy.