Hauska ja monipuolinen veto. Omaleimaisuutta biisissä kovin on..

En tajunnu tästä yhtään mitään. Päällimmäisenä jäi vain tuo rasittava disco elvis toisto päähän.

Loistavaa, että tällaistakin saa kuulla kommenttiringissä. Tässä biisissä on kaikua 80-luvulta robo äänien muodossa ja yleisessä fiiliksessä. Siistejä ääniä on yltäkyllin, en nyt lähde erittelemään, mutta paljon on niitä. Oikein todella kivaa äänimaailmaa ja hyvin erottuvaa. Eri rumpusysteemit, symbioosissa muiden äänien kanssa, rikkovat hienosti yleisilmettä ja mukautuvat hienosti tunnelmaan. Lopun sähköiset rätinät vetää paletin kasaan ja se on vähän valomerkin jälkeen joskus tuollaista olotilaa ilmassa.

Aikoinaan kun tehtiin musaa , niin oletettiin tälläisen musan vähäisiin tulevaisuuden näkymiin. Disco Elviksen tuon venäläisen robotin hokemana , hiukan huvittavaa.

Onko tällainen genre? No, nyt ainakin on. Eri asia, jaksaako kukaan kuunnella. Laulut ja teemat on aika vähissä, mutta ne onkin korvattu mitä erilaisimmilla biiteillä.

Jaa että crust punk? Aika hämmentävää joka tapauksessa. Ei ihan mennyt jakeluun.

Vallan mielenkiintoista meininkiä. Ehkä tää jossain pöllyissä vois toimia oikeassa ympäristössä. Selvinpäin juuri ennen töihin lähtöä tämä alkoi hieman ärsyttää.

Hyvinkin valtavirrasta poikkeava tuotos, joka paikoin maanisia piirteitä suoltaen pakotti kuuntelemaan uudestaan.

Elvis on saanut tanssikytkimen päälle ja onnistunut yhdistämään sen mikä jäi Kraftwerkillä ja Stalinilla puolitiehen; Tanssittava puhelevy kaikilla mausteilla sisältäen genrestä kaikki olennaiset. Luulen että solistinen osuus kilpailee netin mikropuhe.com yksinpuhelijan kanssa seuraavasta lausuntapalkinnosta.

Kuulostaa häröilymusiikilta, mitä ihmeen crust-punkkia? Hemmetti kun ei aivokapasiteettini riitä ymmärtämään tätä pläjäystä. Nyt näen vain mielessäni Elviksen diskossa...