Korostuu väärä, korostuu vääryys
Ei aitoutta, kaikki siihen päätyy
On niin kaunis, vaik ei itse huomaa
Peitää vaan kauneutta elämän tuomaa

Tummien silmien takana
Vielä tummempi lakana
Tumma on pahana muurina
Sisimmän edessä hetkinä kuumina
Näyttää haavoittumattomalta
Ei ole vaan poistuu matto alta
Mielummin haavoittuvaa katsoo
Haavoittuva kauniimpaa, sisimpään katsoo
Ylisuojattuu tuntuu suojattomalta
Kaikki luokattomalta
Ei malta olla huomaamatta
Katsoo syvälle pahaa luotaamatta
Korostuu ei näy kauneus muun yli
Tajuu kyllä hyvin: silmät on pyhin
Ja syvin, kuoppa jonne voi pudota
Ei pääse pois, vaikka kuinka kurottaa
Silti huomiota osoittaen hukkuu syvälle
Tuntuu hyvälle nähdä paljas yllänne
Turha peittää, kun on noin ihmeellinen
Ja kaunis ja ihme henkinen
Tuntee sen tai luulee tuntevansa
Tietää kohti pohjaa kulkevansa
Pelkää julkeevansa olla julmetun kylmä
Mutta vilkaisu se lämmittää kyllä
Luonnollisuuteen liittyy, luonnottomuuteen katoaa
Taas vajoaa tunnottomuuteen hajoaa
Saako koskea, saako edes katsoa?
Saako halata, maailmoja halkoa?
On maailmaa liikuttava voima
Voisi tummuuden kauas pois hoitaa
Mutta lisää vaan sitä, menee hukkaan voima
Jolla voisi, mitä vaan hoivaa

Korostuu väärä, korostuu vääryys
Ei aitoutta, kaikki siihen päätyy
On niin kaunis, vaik ei itse huomaa
Peitää vaan kauneutta elämän tuomaa
Korostuu väärä, korostuu vääryys
Ei aitoutta, kaikki siihen päätyy
On niin kaunis, vaik ei itse huomaa
Peitää vaan kauneutta elämän tuomaa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu