Mie en yleensä tällasta kuuntele enkä ole kyllä koskaan tällasesta syttyny.

Mutta nyt ku kello on 10 vaille neljä aamuyöllä, niin mie tulin tästä aika hyvälle tuulelle. Tuli sellanen fiilis, että vaikka on niin väsyny että näkee jo kohta näkyjä, niin ei kyllä edes tarvis mennä nukkumaan jos vaan jatkaa tämän kuuntelua.

Aika resobassari, kädet lähtevät melkein väkisin heilumaan tajunnanvirtaan. Jotkut äänet eivät oikein sopeutunut mun korvaan, ehkä näin tarkoituskin, jotta ärsykkeet maksimoituu.. Ilmeisimminkin. Nostatukset oli jotenkin liian peruskuuloisia, musta niihin sopis hyvin kunnon tilakaiut. Hyvä piisi. Olis ollu tosi hyvä muuten mut liian laiha, ei hengitä tarpeeksi.

Tylsää, ei mitään uutta.

Hektisyydestään huolimatta tämä oli jotensakin kovin rauhoittavaa. Tätä kuunnellessa tiesi että kaikki mitä tapahtuu on se että kuulija hukutetaan ärsykkeiden tulvaan, kiusataan hulluuden partaalle niin että aistit irrottavat otteensa tästä maailmasta jonka jälkeen voikin tyytyväisenä leijailla oman päänsä sisällä äänistä koostuvaa näytelmää katsellen. Jokaisella äänellä oli oma roolinsa ja vaikka niiden muodostama maisema oli yltäkylläinen, kaikki pysyi hallinnassa loppuun asti. Tosin saattaa olla että tuo yksi suriseva naksutus koki jonkinlaisen hermoromahduksen tuolla ihan loppumetreillä. Se oli kiintoisa yllätys jonka kohdatessaan kuulija saattoi viettää mukavan viisiminuuttisen pohtien oliko se tarkoituksellista ja jos oli, miksi.
Tämän parissa viihtyi monenmonta kertaa ja silti tuntui että pinnan alle jäi piilottelemaan kaikenlaista outoa ja hämmentävää.
Uudestaan!

Ei nuo happosaundit iske tässä sitten yhtään. ja kun ne on niin merkittävässä roolissa, niiden pitäisi. Melodiajutuissa on jotain hyvää, mutta se vaatisi ihan erilaisen toteutuksen lóllakseen hyvää. tämä jää aika yhdentekeväksi keskinkertaisuuspöristelyksi.

Aikamoista progea. Diipeissä vesissä liikutaan mukavien dissonanttisten sointukulkujen saattelemana jotka kuulostavat luojan kiitos hyvin suunnitelluilta ja häiriintyneen toimivilta. Rytmikin rullaa vaikka tässä olisi varmasti voinut nojata kokeellisimpiin ratkaisuihin lopputuloksen kärsimättä.

Pienellä äänten ehostamisella olisi päässyt aika lähelle vanhan koulun haponkatkuista bensateknoa, tässä on turhan paljon pyöreitä kulmia ja "perinteisiä" ratkaisuja. Säröllä, muutamalla soikealla reverbillä ja vielä karskimmalla detunella olisin luultavasti aiheuttanut substantiaalisen vahingon työtuolilleni. Tai sitten tuotantojäljen totaalisena raiskaamisena mutta joo. Rakenteen puolesta voisi sanoa sen verran että pari selkeää breakdownia olisi tuonut kaivattua kontrastia mutta toimiihan tämä näinkin. Varsinainen a-osio on kaikessa omituisuudessaan hauskaa kuunneltavaa näinä selkeiden melodioiden ja tervehenkisen ibiza-asenteen päivinä.

Häiriintyneen hauskaa mutta ei ihan osu vaikka läheltä meneekin.

Itse asiassa ihan kivaa. kahen minuutin kohalla tuli vaan semmonen vittuuntunu fiilis. Saman toistoa vähän liikaa. Muuten ihan kuunneltavaa kikkailua

Mil vitun music2000'lla sää teet nää sun biisit... Kauheen kuulost. Vitun hyvä melodia onki...

Mikä vittu tää nyt on...

Jaa-a, melodia oli ehkä se tukevin osa biisissä, mutta kyllä toki muutakin tykkiä saundia korviini kantautui, vaikka en välttämättä halunnut kuullakkaan niitä. Hmm, aikas kova veisu, vaikka jälleen tuvaudutaankin siihen erikoisempaan musiikin puolikkaaseen ja niin taide ja hölynpöly sekoittuvat ja tuloksena syntyy tällaista... ööh, niin, ihan kiva, jos otetaan huomioon bassolinjan ja päämelodian yhteensopivuus, hmm, voi minulla tietenkin olla päässä vikaa, kun ei suurin osa saundeista sovi ei niin mitenkään yhteen.