Kuuletko jo lautan mustakaapuisen soutaman?
Olet vihdoin saapunut tielle kuoleman
Näet kalpean hohteen järven selällä
Kuunvalon kimalluksen viikatteen terällä

Hän meidät pelastaa Helvetin tulelta
ja Taivaan seitsenkertaiselta valolta
Ei hän tarvitse profeettaa, ei sanansaattajaa
eikä maanpäällistä syntien sovittajaa

Hän meitä varjelee... itseltään

Kylmä tuuli kuivia oljenkorsia riipii
Kavalasti pimeys koteihimme hiipii
Puiden harmaat oksat talvea odottaa
Keltaiset lehdet maahan pudottaa

Ei hämärä keskitie ole kultainen
vaan unohdettu ja vaikeakulkuinen
Kimallukset pimeästä, varjot valosta
pienen kulkijan johtaa harhaan

Lautta lähestyy rantaa
Luisissa käsissään viikatetta kantaa
hän, joka meidät pelastaa
maallisista kahleista vapauttaa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu