Kivasti kyllä alkaa erilaisten efektejen siivittämänä ja tästä nyt alusta taas heti selviää, että missään vaiheessa ei tule olemaan tylsä olo koska uutta asiaa pukkaa kuulokkeisiin aivan kokoajan. 1:08 päästään vähän voimakkaampaan menoon ja varsinkin jotenkin tuosta snaresta/clappista pidän. 2:11 elementit tiputetaan kokonaan pois ja päästään breikkiin. Taustalla kitaran iskut säväyttävät ja tuosta tasaisesti tamppaavasta äänestä tulee mieleen jalanaskeleen ääni, en nyt tosin tiedä mikä se oikeasti on. 3:32 pieniä biitin iskuja jotka antavat mahdollisesti esimakua tulevasta - Vokaaleitakin joukossa kuuluu ja niistäkin pidän tosi paljon. Biittikin siinä sitten kokonaisuudessaan tulee mukaan ja jatkaa siitä mihin jäätin, vaikkakin huomattavasti erilaisemmalla sekä rauhallisemmalla tyylillä. Tosin nyt kun on kitara mukana niin itse nautin tästä paljon enemmän. Lopussa hieman nostattelua, joka päättyykin 5:40 nopeaaseen tiputukseen ja sieltähän se itse lopetuskin sitten tulee.

Kokonaisuutena jälleen erittäin aistikasta musiikkia. Herralta kyllä luonnistuu vaikka minkälaisen tyylilajin tuottaminen. Eihän tämäkään nyt, niinkuin luultavasti tarkoituksena onkin, mitään konkreettista joka päivän kuuntelumusiikkia ole, vaan juurikin sellaista joka toimii hyvin taustalla rentoutuessa taikka sitten juuri siihen keskittyen tekemättä mitään muuta samanaikaisesti. Vaikka en erityisesti pidäkään tämäntyylisestä musiikista, niin sen voin kuitenkin sanoa, että siitä nautin - Koska let's face it, viihdyttäväähän tämä on. Ei nyt 'viihdyttävää' missään sirkusmuodossa, mutta musiikkina joka on niin arvaamatonta, että sen joka hetkestä kuitenkin nauttii. Koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa tulee seuraavaksi ja koskaan ei tiedä mitä siitä biisistä tulee kehkeytymään. Nämä eivät ole niinsanotusti mitään 'kappaleita' vaan yksittäisiä kokemuksia joiden seurassa voi viettää tovin jos toisenkin. Säväyttävää ja sielullista jälleen kerran ystäväiseni - Hienoa työtä.

Pyydänpä anteeksi heti näin alkuun, koska olen tunnetusti hieman jäljessä lupaamastani aikataulusta näiden palautteiden kanssa, mutta luulisi ettei se teikäläistä haittaa. Kaikenlainen palaute kuitenkin varmasti kelpaa. Voisin sanoa näin alkukuvailuna, että varsin pirteän, valoisan ja syvän oloinen kappale. Edellinen teos veti sen verran sanattomaksi, että uskon tämän myös heittävän jauhot suuhun samalla talavaalla. Melko unenomainen ja lempeä tämä ainakin on, joten vaivutaampas hetkelliseen komaan hieman syventymään tähän kappaleeseen.

Heti alkuun tulee mieleen jonkin näköinen uninen hiekkaranta. Seison keskellä rantaa, varpaat upotettuina hiekkaan, mieli virkeänä ja elollisena. Katselen ympärilleni leveästi hymyillen, ehkä jopa hieman nauraen. Käännän katseeni horisonttiin, meren ulapalle. Kirkas, mutta pehmeä auringonvalo häikäisee silmiäni. Lähden astelemaan rantaa hitaasti ja rauhallisesti rantaviivaa eteenpäin. Kevyt merituuli, kuin naisen utuinen ja kaunis laulu, heiluttaa valkean ohen kaapuni helmoja ja paksuja ruskeita, hieman kiharia hiuksiani. Hieman raskaat, mutta levolliset aallot pyyhkivät jalkojani ja kostuttavat jalkojeni alla painuvaa pehmeää hiekkaa. Ranta tuntuu turhauttavan pitkältä, mutta tämä ihana iloisuuden ja onnen tunne pyyhkii ajatuksen mielestäni. Aikani käveltyäni kuitenkin saavun pienen kivialueen luo, jonka keskellä on suuri kallionoloinen kivenlohkare. Paikka ilmestyy kuin tyhjästä eteeni, mutta näky on mitä kaunein. Suurta lohkaretta ympäröivät miljoonat pyöreän muotoiset kivet muodostavat yhdessä hohdokkaan symmetrisen kuvion kirkkaan auringonvalon heijastuessa kivien päältä virtaavaan ja suloisesti liplattavaan veteen. Kävelen hitaasti tuon pienen kallion luo. Pyöreät kivet tuntuvat hauskoilta jalakapohjieni alla, hieman kutittaakin ehkä. Sileä, mutta miltein graanitin kova kiviaines näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihanalta kun painaudun sitä vasten. Kun suljen silmäni ja painan oikean korvani kiveä vasten, voin vain tarkasti kuuntelemalla ja nuuhkimalla erottaa kuinka kauniin aineksen sisällä elää jotain vieläkin kauniimpaa. Se on varamastikkin ihmiskunnalle tuntematonta materiaalia, mutta sen kova merellinen ja jollakin tapaa rytmitetty kohina ja utuinen naisellisen tuoksu tekee siitä jollakin tapaa kotoisan ja ainutlaatuisen oloista. Se myös varmasti on ainutlaatuista. Koko tämä hetki on, kaikki on. Jokainen sekuntti tuntuu ihanina väreilyinä kehossani. En pysty irrottautumaan kivestä. Kova merituulen puhallus kuitenkin pakottaa minut avaamaan silmäni ja irrottautumaan siitä. Olo on jotenkin tyhjä ja onneton. Lähden haikeana kävelemään pois päin, katsomatta taakseni. Miten tällaisen mielihyvän tunteen voi kokea uudelleen? Ainoa kysymys, joka toistuu mielessäni vain yhä uudelleen ja uudelleen. Kevyt tuulahdus lennättä kuitenkin jotain hiuksiini. Tartun kädelläni siihen, tuntuu kovin hennolta ja pehmeältä. Avaan kourani. Hyvin pieni, eksoottisen oloinen, kirjava ja kuvan kaunis kukka on keskellä kämmentäni. Kuin kauniisti aseteltu ateria. Keskellä tumman puhuvaa violetin sävyä, sitä ympäröivät vihrät, oranssit ja muut punertavat sävyt, reunat ovat kirkkaan sinisiä. Ilon tunne valtaa jälleen mieleni ja hymy nousee kasvoilleni. Kunpa tämä tunne ei lakkaisi enään koskaan. Lähden hitaasti astelemaan kohti tuntematonta ja ikuisuutta.

Ei tähän loppuun kai muuta voi enää sanoa, että kaunis ja kakin puolin ihana kappale. Ehdottomasti kuuntelemisen ja tarkemman käsittelyn/syventymisen arvoinen. Riippuvuutta, iloa ja relaksaatiota aiheuttavaa tunnelmallista tulkintaa. Tästä voi olla vaikka kuinka monta näkemystä ja tulkintaa, mutta mikään niistä ei ole oikea. Tämä on ainutlaatuista. Voiko jokin muka olla jotenkin samanlaista. En tiedä, mutta tämä ei ole ainakaan sitä mitä muut ovat.

Tuo "visuaalinen" tagi kuvaa tätä hyvin. Värikästä ja tietyistä psykeedelis-scifi-elementeistä huolimatta tavallaan maanläheisen oloista. Mieleen tulee jokin kansanmusiikin päivitetty versio - varmaan tuo laulu ja akustinen kitara tekevät tämän vaikutelman. Tunnelmallista. Vaellellaan jossain muukalaisplaneetan ja Espanjan rannikon välimuodossa.

Jotenkin mieleen tulee Giorgio Chichiron (olikos se nimi nyt noin?) maalaukset jossa on omituisia asioita normaaleissa maisemissa (eläviä mannekiinejä Italian kaduilla), tai normaaleja maisemia omituisten maisemien sisällä. Niin, "kaleidoskopedeliaa", tämä on tosiaan kaleidoskoopin omainen teos, joskin kaleidoskoopin muokkaaman kuvan alkulähde tuntuu olevan tässä maailmassa.

Kaunis kappale, tässä on kauneutta jota melkeinpä jokainen voinee arvostaa. Lisää maalaustaiteellisia vertauskuvia (koska tämä ON visuaalinen) - tästä tulee mieleen impressionismi ja surrealismi, epätodelliset ja utuiset visualisoinnut luovat kuvaa todellisuudesta/pois paikoiltaan olevat tosimaailman objektit luovat unimaailmaa. Oma suosikkitaidesuuntani lienee futurismi (puhtaasti esteettisistä syistä), ja tämän takia tämä ei nouse suosikkikappaleitteni joukkoon.

Kun mietin suosikkiartistejani huomaan useasti lämpien, humaanien, tunteikkaiden, kauniidenm miellyttävien elementtien ja epäinhimillisten, synkkien, kylmien, konemaisten, normaalia kauneuskäsitystä vastaan sotivien elementtien valtaisan kontrastin, joka kuitenkin tekee heidän tuotoksistaan niin kauniita. Kontrasti on kaunisti. Tämä on utuinen ja teemaltaan vahva ja tyylikkään yhtenäinen teos. Unenmainen ja visuaalinen.

Tämä varmasti todella teennäisen oloinen luennointi ei ole kiertoilmaus, jossa yritän sanoa että kappale on ponneton tai huono. Ei, ei todellakaan. En vain keksi varsinaista kritiikkiä - tuotantolaatu on lämpimyydessään mutta selkeydessään katossa ja eri elementtien satun(satum?)naisuus on kuitenkin yhdistetty todella toimivaksi kokonaisuudeksi. Teknisesti, esteettisesti, konseptuaalisesti tämä on määrittelemättömässä, joskin mielleyhtymiä herättävässä tyylissään melkoisen lähellä täydellisyyttä. Oikeastaan tästä tulee mieleeni yksi suosikkiartistini, Gridlock, mutta utuisempana ja psydubimpana. Jäin vain miettimään itse, että miksi en ole tähän ihan niin pähkinöinä kuin joihinkin suosikkiartistieni kappaleisiin.

Mietinnän lopputulos: musiikkimakuni on vain erilainen. Toki arvostan ja nautin erilaisista musiikin muodoista, mutta koska olen ihminen niin minulla on omat suosikit.

Korostan kuitenkin, että kuuntelukokemukset joita koin tätä kirjoittaessa olivat erittäin nautinnollisia. Kuuntelen tätä myös lisää tulevaisuudessa, silloin kun haluan rauhoittua, sillä siihen tarkoitukseen tämä sopii täydellisesti. Kappale myös innoitti ilmeisen pitkän kommentin, eli sitä ei voi pitää minään taustamuzakkinakaan. Lienee onnistunut siis ambient-musiikkina - Brian Eno sanoi että ambient ei saa olla tylsää mutta se ei saa olla tungettelevaa. Tässä on tarpeeksi väriä ja musikaalisuutta pitääkseen mielenkiinnon yllä, mutta se ei utuisuutensa vuoksi hyökkää missään vaiheessa päälle. Luovaa, visuaalista, mielikuvtusta kiihottavaa. Loisteliasta. Olenko jo faniutunut?

Kyllä tämän ääressä leijuilee mielellään rentoutuneeseen mielentilaan. Toimii.

jai, ihan coolii leijurummutusta.

Ton annan ääni/joikaus on hunajaa mun korville.. :) kaunista.. :) Ja tää biisi muutenkin saa kunnon värähtelyt aikaan..tosi kaunis biisi..lisää tälläistä.. tulee kesän aurinkioset päivät mieleen..leijaillen.. :) simmut kii ja unelmoimaan..tällästä tällä kertaa.. :)

Niin. Kuulostaa rakkaudelta. <3

Mielenkiintoista settiä jälleen kerran ilmestynyt tähän projektiin. Unelmaailmasta löytyy hienoa deeppiä meininkiä. Soundit ja miksaus toimii kertakaikkiaan loistavasti. Tunnelma on hyvä, vaikka melodialinjoiltaan ei aivan kuljekaan mieltymyksieni kärjessä. Roosan vokaalit tuo mukavasti lisää mystiikkaa ja niitä on efektoitu hyvin ja monipuolisesti. Puolen välin kieppeillä tulee herkempi ja ambientmainen osuus. Hyvinkin unenomaista ja häröä. Loppua kohden taas revitellään. Rakenne toimii kokonaisuudessaan mainiosti. En oikeen osaa moittia mitään osa-aluetta - kaikki toimii tässä niin hyvin kuin voi.

No huhhu noita bassoja... ihanaa on se puoli tässä ainakin. Rytmiikkapuoli on hyvin rakennettu, monipuolista ja mielenkiintoista rumpukikkailua. Saundit sopivat kaikki hyvin mukaan. Kaunis ja hieno biisi, mutta rauhallisen kohdan jälkeiseen osaan kaipaisi jotain hienoa uutta koukkua ollakseen kympin biisi.

(Tosi monessa kommentissani muistan maininneeni koukutuksen, jotenkin mielestäni biisissä pitää olla joku sellainen omanlaisensa jännä kikka aina jotta sitä haluaisi kuunnella aina uudestaan ja uudestaan. Ilman sitä en osaa antaa kymppiä ellei ole muuten yleisfiilikseltään jotakin aivan mieletöntä ihanuutta)

Tämä on muuten taas näitä juuri sellaisia biisejä, joista syntyisi aivan mielettömän hieno drum'n'bass-remiksi jos osaisi tehdä kunnolla rumpubassoa...

Ihastun tähän kappaleeseen koko ajan enemmän, ei kyllästymisen vaaraa näkyvissä. :) Niin monimuotoinen ja kaunis tämäkin on. Shpongle meets FSOL, mutta kuitenkin täysin persoonallisella ja omintakeisella tavalla taas. Vokaaleissa on jotakin alkukantaisen rehellistä, ei liian kliinistä, mikä sopii tunnelmaan ja tuo särmää. Pidän suvantokohdan pysähtyneisyydestä, jota aivan aluksi vierastin. Siinä todella hengähdetään, kuin jäätäisiin katsomaan ajatuksella toista silmiin, annetaan ajan unohtua. Kitara kuulostaa ilmavalta ja hyvältä. Ja nuo arpeggiojuoksutukset... Oi että. Varsinkin kohta, jossa kuvio nopeutuu, huh! Iho menee kananlihalle. Herkkää mutta voimallista, aistillista, lempeää, jotenkin haikeaa. Kuulostaa rakkaudelta.