Jollain sairaalla tavalla pianoista tuli mieleen C64:n Jet Set Willy ja keskiosasta Jerry Bruckheimer. Tiedä sitten kumpi parempi.

Olipa uljasta..ja loppu sai kyyneleen kihoamaan turvonneisiin silmäkulmiini..;)

Vittu äijähän on nero! Biisin musikaalinen toteutus on loistava ja se siitä.

Kappale toi elävästi mieleen kaikki ne kaatuneet taistelutoverit, raa-asti tapetun suuren rakkauteni... maatilalla työskennelleen sepän tyttären mukaanlukien. Niin moni nuoli on läheltä viuhahtanut, niin moni isku on meinannut viedä henkeni ja ainut joka pelastaa itsesäälissä rypemiseltä on kieroutunut kuva kostosta. Ryntään urheasti miekka tanassa vihollisia kohti kylväen jatkuvalla syötöllä irtojäseniä ympärilleni... kuolemasta välittämättä.

Lopuksi kamera pyörii hiljaisen ja verisen taistelutantereen yllä. Oliko kaikki turhaa? Ei! Pääsin parempaan paikkaan, jossa rakkaimpani minua jo odotti. Ja näytin niille perkeleille närhen munat...