Häijyä menoa heti introsta lähtien. Menee melkein kakofonian puolelle mutta jotenkin alku pysyy kasassa tarkan soiton ansiosta. Saksofoni toimii oudon hyvin vaikka onkin tällaista mättöä. Tyylilaji vaihtuu 'kertsissä' (?) puhtaiden laulujen astuessa kuvaan ja vielä lisää rauhallisessa osiossa. Opethmaista onnistunutta tyylinvaihdosta pukkaa. Mikään osa tässä ei kuulosta sopimattomalta ja se on jo erittäin hyvä saavutus kun näinkin laajaa valikoimaa esitellään.

Miksaus on erinomainen. Kitarat ovat tosi selkeät ja häijyt (lisäksi erittäin hyvin soitettu). Muutkin instrumentit ovat hyvin hallussa. Laulu potkii ja myös örinät. Ei tästä tahdo keksiä mitään negatiivista. Loppupuolella loistavaa häijysooloilua ennen rauhallista osiota, joka myöskin on hienoa tunnelmointia.

Kovin on synkänen kuuloinen kappale. Tokkopa sen pitäisi iloinen ollakkaan. Alkusoitossa tuntuu olevan kova kiire johonkin, kunnes ilmenee että saksofoni saapuu studiolle. Positiivinen yllätys, yllättävä etten sanoisi. Simon laulut ovat miehekkäät, kumpa minäkin olisin. Kappaleen parasta antia on kertosäe. Yksinkertaisesti surullisen kaunis melodia teki minuun ensikuulemalta pysyvän vaikutuksen. Suoraviivainen toimii minulle, teille sopii mutkainen metsätie. Bonuspisteen annan kosketinsoittajalle, jonka suoritus kertosäkeessä on ilmiömäinen. Kaikinpuolin hieno sävellys, kitaroissa on käytetty kauniisti erilaisia sointuja sekä sooloissa on monipuolisuutta. Peninsulan heavy-asteikolla annan pisteet 10/10 Statementille. Voitte olla ylpeitä.