Kivet maassa hohkaavat jotain suurta ja kaunista
Tahdon niihin kurkottaa mutta Sinä estät minua
Jokin niissä minuun vetoo, jokin joka vaikuttaa
Sen valtaa täytyy olla, jotain arvokasta
Tavoittelen sitä, Se on minun valtias
Olet ahneuden valtiatar minun kivilläni
Luolamiehen tavoin sinua tottelen,
Olet opaalini, Joka minua ohjailee

Vierivät vuodet kun ottavat kiinni
ne kääntävät minulle pään
Enkö vieläkään osaa, En vieläkään osaa
nähdä itsessään

Nostan kiven maasta vielä kerran katson sinuun
Vielä kerran otan maasta jotain joka on sinun
Verenpisara kun peiliin osuu se särön siihen tekee
Särkyneenä pirstaleina maksan velkani takaisin

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu