Tunnelma tässä biisissä on jotenkin aivan omaa luokkaa. Siulla on aivan mahtava ääni juuri tälläiseen lauluun. Koskettava ja vähän surullinenkin biisi, silti aivan ehdoton huippu.

Hienoa! Kaunis lauluääni ja sanatkin.

Ensimmäinen assosiaatio Vesa Huotelinin lauluäänestä on Ruotsin ”yhden miehen ihme” Timo Räisänen. Suomen kieli ja matalamman rekisterin mukaantulo tuo vaikutelmaan nopeasti mukaan Nummelan vastaavan ”yhden miehen ihmeen”. Henkilökohtaisuus tulee tekstistä vahvasti esiin, mikä sopivasti jalostetussa muodossa saattaa usein tuottaa vahvan ja helposti samastuttavan vaikutelman. En tosin tiedä, miten pitäisi suhtautua lauseeseen ”oon vielä sama Huotelin”. Siinä on samaan aikaan jotakin todella hellyttävää ja jotakin todella kornia. Luultavasti se on neroutta, mutta vielä en voi mennä takuuseen. Asiaa täytyy mitä luultavimmin sulatella muutama päivä, mikä on tietysti merkki persoonallisuudesta ja mieleenpainuvuudesta. Sovituksessa luotetaan intiimiin vähäeleisyyteen, mikä on näinä turboahdetun estetiikan päivinä suhteellisen harvinaista herkkua. Siitä erityisesti pojot Vesalle.

Pienimuotoisuudellaan lumoava, hieno tunnelma. Ja sanoitus on onnistunut. Sympaattinen biisi joka ei kaipaa turhaa kuorrutusta, vaan on juuri hyvä näin. Kaikinpuolin onnistunut.

Hyvät sanat!

Tässä on hyvä eteerinen tunnelma! Lauletaankos tuossa yhdessä kohdassa että, "vielä se sama Huotelin"? :)

äänesi on kiva.
joskus laulat liian varovasti
joten se ei vakuuta joka kohdassa.
joihinkin kohtiin se sopii.
laulu pitäis olla isommalla ja enemmän asennetta lauluun.
herkkyyttä löytyy kyllä. ehkä liiaksikin minun makuuni.
8 kivasta sävellyksestä ja äänestä.

Hetki meni ennen kuin ymmärsin sanoman.

Eli vissiinkin kyse siitä, että sä et oo enää se sama sälli, kuin joskus silloin, kun tämä nainen sut ensimmäisen kerran näki? :)