Hernerokkasumua satamassa, katulyhty tulee läpi vahvemmin ja heikommin sumupilvien ohipurjehtimisen mukaan. Jossain kaukana kapakan äänet. Kotkan ruusu on kullan ja mustan värinen. Majakan valo kylmän hopeinen, ei aina pääse läpi. Jo viimeisen seikkailunsa tehneet kuiskivat varoituksia kellarien alta. Kaikki tämä tapahtuu todellisuudessa valtavan ufon pinnalla ja vihreät lonkerot työntyvät parin millin vuosivauhtia reunoilta kohti tapahtumien keskiötä.

Erittäin erilainen biisi. Äänityslaatu nyt ei ole mikään paras mahdollinen.
Ahdistuneisuus paistaa selvästikkin läpi.
Hyvin on tätä kyseistä tunnetilaa pystytty kuvailemaan.

Mielenkiintoista... Ahdistusta. Jollain on jossakin paha olla, kun pirua tarvitsee kutsua tanssimaan haitarin vetäessä sointuja ;). Jaahas vähän skittaakin olen kuulevinani ja. Ei muuta pysty sanomaan, olen niin peloissaan. Ainoa mikä jäi vaivaamaan oli se, että mitä lopussa tapahtui (jatko osa tulossa...) :)

Luolassa tosiaan ollaan (kait?)! Tällainen musiikkityyli on hyvinkin vierasta meikäläiselle... (;-)) Taitaa olla vanha urkuharmooni vaiko se haitari käytössä? Ovelaa äänimaisemaa, sopisi esim. jonkin näyttelyn taustamusiikiksi/-ääneksi.