Tämä on erittäin aikuiseen makuun. Biisissä on loistava groove ja voiko siitä enempää sanoa...toimii ja on erittäin ammattitaitoinen ote koko orkesterilla.

Vähän vaikea arvioida kun ei ole ihan ominta alaa, mutta tyylikästä maalailua kyllä

Mukavat fiilistelyt kuunnella läpi, mutta ei syvyys ihan ripiitille asti riitä. Vaikea sanoa mitään, kun ei varsinaisesti ole mitään moitittavaa, mutta se musiikillinen ilotulitus jää vaan kokematta.

Fuusiojatsia... Ei oikein säväytä kun ei ole harrastuneisuutta siihen suuntaan, ajoittain oikeesti hyvänkuuloista kitarisointia!

Sanattomaksihan tässä menee kun kuuntelee näin ammattimaisen tyylikästä settiä. Varsinkin sooloskebulistit ja rumpali vakuuttavat; tosin muutamat hienosäätöä vaativat bendit teemamelodiassa särähtivät korvaan kummasti. Mukavan rento fiilis koko renkutuksen ajan (varsinkin teemamelodia on hyvä) joka tuntuu olevan tämän biisin tärkein tekijä, sillä loppujen lopuksi jazz-rakenteiset instru-soolobiisit vaativat erityistä taituruutta säväyttääkseen sooloillaan.

Niin sama Emmahan se siellä kutsuu riiaamaan, kuin menneen syksyn väkivaltatansseissa (naistenhaku). Hyvää fiilistelevää kitarointiahan tämä oli. Loistavaa tunnelmointia ja skitan soittaja + muut, kyllä tunnelman luonnin osasivat.

Taitavasti toteutettu mielenkiintoinen sovitus vanhasta renkutuksesta, hyvä ote aiheeseen! En minä tästä suurempia kehityspaikkoja keksi, mielestäni toimiva versiointi.

hyv'n kuulosta settii! jatkakaa samaan malliin!

Näin ensimmäiseksi tuli mielleyhtymä Joe Satrianin taustanauhojen päälle vetämiin kappaleisiin ruosteisella yhdeksänkymmentäluvulla. Noh, hyvinhän tämä on soitettu. Jotain lauluakin kehiin ni tää on el bueno lö marvellous genressänsä =D

Laiskanleppoisa jazz -biisi. Sähkärin melodia oli miellyttävä, ja poikkeuksellisesti jaksoin kuunnella tämän aktiivisesti loppuun, vaikka jazzahtavasta musasta onkin kyse. Soittopuoli ja äänitys ovat aikalailla kohdillaan. Ihan onnistunut biisi kaiken kaikkiaan.