Karhunpalveluksia tekevät nämä OU:t, MP:t ja muut, ns. ammattilaiset, ollessaan puuttumatta alaa vaivaavaan ylikompressointiin - saamastaan näkyvyydestä huolimatta. Sama ilmiö tosin vaivaa heitä itseäänkin. Alusta loppuun täysillä ja vielä radioasemien säädöt (heikennykset) siihen päälle. Huh!

Kaikin puolin erittäinkin kelvollinen kappale on kompastua heti lähtökuoppiinsa laulajan ottaessa turhan paljon vapauksia suomen kielen ääntämisen suhteen. ”Kaikki raahaton menneet, oomat jaattoistenkin” saattaa tietenkin olla jotain minulle toistaiseksi tuntematonta salakieltä, mutta suomea se ei ole. Kannattaa siis vastaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota kahteen seikkaan: fraseeraukseen ja tekstin ja melodian suhteeseen. Pitkät äänet melodialinjassa yleensä huutavat seurakseen tuplavokaalia tai diftongia, tai sitten fraseerauksessa on turvauduttava kikkakutosiin.

Paikoin hyvinkin beatlesiaaninen kappale tuo soundimaailmaltaan mieleen Jiri Nikkisen mainion debyyttisooloalbumin vuosien takaa. 60-luvun melodisen stemmapopin perinteestä ammentavan biisin mielenkiintoisinta antia on c-osa, joka ainakin sävellyksen osalta uskaltaa poiketa moottoritieltä mökkipolulle, jossa kasvaa kirpakkaa ketunleipää. Stemmalaulua voisi viljellä perinteisten aa-aa -köörien lisäksi enemmänkin. Crosby Stills Nash & Young tehokuunteluun ja arrailemaan, niin kyllä maistuu mansikalta.

Muutama hetki sitten Egotrippiä kuunnelleena, tulee kappaleesta -varsinkin laulajan äänestä- ko. bändi mieleen. Sanotaan, että Egotripin iloinen versio. Noin puolivälissä oleva bridge-osa toimii oikein mainiosti. Jään odottelemaan jälleen uusia julkaisuja ja annetaan tälle arvosanaksi 9+

tätä kuunnellessa pyörii mielessä kesäinen maisema, aurinko paistaa eikä huolen häivää,ollaan vaan ja nautiskellaan hyvä biisi.

Olihan taas jätkä pläjäyksen tehnyt! Helevetin hieno bassolinja ja bassottelu ylipäänsä tosi tukevaa! Väliosa kivasti rauhoitti ja laulut ja sen jälkeinen kitara uppos ku titanikki. Oliko se nauhakaikukitara ku pläjähti tuon väliosan jäkeen? Nice! Vanhuksella on nuo laulutkin kehittyneet, vai lieneekö tulosta kehittyneen studiotekniikan?
Hieno teksti ja letkeä meno. tarjoon x tuoppia kun tuun ens kerralla pohjoseen. Great!

Jees, kolahti. Hienot bassokuljetukset (samaa mieltä muuten edellisen kanssa vireestä.) Sauvakävelyn harrastajana tuen kappaletta sauvakävelijöiden nappeihin edellisiä kommentteja myötäillen.

Mainio ralli. Kaikille sauvakävelijöille napit korviin ja tämä soimaan niin johan ois menemisen makua.

Tämä oli toimivaa poppia. Hienot soundit ja ennen kaikkea loistava sävellys.

Letkeätä menoa, upeat 60-lukulaiset soundit. En tiedä onko laitteiston päivityksen myötä myös mikki vaihtunut, mutta tässä Maken laulusoundi kuulostaa tosi hyvältä. Epiphonen viulubasso on ehdoton lempparini. Kertakaikkiaan hieno biisi ja hyvät soundit. Kiitos Make!

Kas, kas, jopas soi komeasti miehen ääni. Toki muukin soi komeasti, nyt havahduin äänen sointiin, jotain hurmaavaa tavassasi laulaa tämä biisi.

Melkoisen lenkuttelevaa menoa, ymmärtää että mies on tien päällä, yksin auringossa. Oliko nainen pistänyt kuljeksimaan ja sitä rataa, nooh, semmoistahan sattuu, joskus :)
Ja rahatonkin vielä, kyllä se pistää lenkuttelemaan löysin askelin kohti syksyä.

Hyvin työstetty biisi, mainiota miehistä fiilistelyä. Lämmin tunnelma, kaikesta huomiota, vaikka syksyllä vasta elämään tartutaan, hmm.... :)