Näin sitä uptempoa skulataan! Suomiblues jää liian herkästi usein sinne kuuluisalle asemalle nyyhkimään, mutta tämä biisi todistaa, että osataan sitä bilettää täälläkin. Tykkäsin myös konventioista poikkeavista sointukuluista. Kliseitäkin mukaan mahtui, mutta hyvässä hengessä, ja se että lopetus on lopetus eikä mikään feidi on aivan savupiipunsalamointia.

Aivan loistavaa meininkiä! Kitara soolot iskee kympillä ja laulu ääni on sopivan blues. Menee soittolistalle!

Biisi kulkee hyvin, soitto loistavaa, varmasti kuuntelisin keikalla, jos sattuisin paikalle. Jotain palautetta kuitenkin olis annettava, ettei menis aivan kehumiseksi, eli tätä on kuultu vuosikymmenet. Loistavia bluesinsoittajia on onneksi riittänyt täyttämään nälkää. Ei se siitä ole muuttunut enkä tiedä pitäisikään, mutta jotain uutta ja omaperäistä voisi pistää peliin. Joukosta erottuminen nostaisi tien tähtiin. Siitä ysi. En kommentoi muita biisejänne annan vain pisteet. Kunpa osaisin soitaa skittaa yhtä hyvin;). R&B:n soitto tuolla tempolla ja taidolla täällä Suomen niemellä on aina lippalakin noston arvoinen asia.

Ja huh...aina vaan paranee. Jalat vatkaa ja käsi painaa kouristuksen omaisesti Repeat -nappulaa. Tätä on PAKKO päästä kuulemaan keikalle....