Joskus muinoin ahne vouti
tuosta järven yli souti
äijä silloin kirveen nouti
palautetta antaakseen
vei vouti floran, faunan,
kiskoi äijän taakse saunan
pikkulapset siitä kaunan
karvaan otti kantaakseen

Sitä jatkavatko millä?
Seipäillä ja kiväärillä
noilla surmavehkehillä
tuota ruojaa siitetään
ja jälleen äärtä vailla
ihmisvilja teurasmailla
huojuu tuomittujen lailla
siitä Luojaa kiitetään!

Toivoa kai voisin
että joku vielä jaksaa
tehdä talon jossa auroiksi nuo miekat laitetaan
sen tapahtuvan soisin,
mutta joku siinä maksaa
aina tavoin taikka toisin isot riidat taitetaan

Samaa turhaa toiveunta
katsoo koko ihmiskunta
eihän menneen talven lunta
ole olemassakaan!
Kaikki palaa huomiseen,
samaan veren juomiseen
ei aikaa lumen luomiseen
jää tästä loitompaan.

On puhki joka kumi
yksi meistä siinä mumi-
si, kun menneen talven lumi
satoi maahan uudelleen
ja läpi juhlahumun
ohi patarummun kumun
saatoin kuulla äänen sumun
läpi apua huudelleen

Jossain silloin juuri
pantiin mullan vakoon
muuan isäntä, sen pojat saapui tilan jakamaan
tuomarilla tuuri
kävi, että pääsi pakoon
alkoi jahti suuri halki rauhantalon takamaan

sillä tuomari näin heitti:
toinen heistä saakoon talon
toinen mietti miksiköhän tuo nyt peri sen
sitten hällä keitti,
nappas kouraan koivuhalon
menneen talven lumi peitti uuden tahran verisen

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu