Seuraavaan hetkeen hän astuu. Nauttii hetkellisesti unestaan. Salainen portti ei ollu auki. Avain ei sopinut lukkoon. Nyt hän päättää hillitä itsensä. Koskee viattoman hellästi sileää pintaa. Tämän jälkeen kaukainen tähti räjähti, kuu syttyi palamaan. Lähellä aurinkoa, sitä melkein koskenut raaja, alkoi sulaa kuplien. Lattiamatot näyttivät liikkuvan kiemurelleen pitkin tämän selkää. Aivan lähellä niskaa, koskien hiuksia. Valkoisessa hunnussa käveli kohti vesiputouksen reunaa. Näki sieltä kaiken. Kun puut tuulessa liikehtivät, on mieli raukea. Sappineste valui säärtänsä pitkin. Puro, joka päättyy aina.
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
10
|
Electrical Shaman 12.12.2007 Itse käsittäisin tämän surrealistiseksi rakasteluksi... Järjetöntä jatkuvaa vastarakastuneiden rakastelua... Aivan loistavaa... Tai no ainakin mahtavan vision näin tästä kappaleesta... Kertoo ehkä minusta ihan tarpeeksi... |
|
||