Minä olen kynä
sinä olet paperi
jolle minä kirjoitan
kaikki haaveeni
vain rohkeat kirjansa
kirjoittaa huulillaan
minä hukun päivisin
siihen samaan kattilaan
jolla aina öisin
keitän unet saapumaan
voi, saahan silloin itkeä
jos se satuttaa
aamuyöllä kumpikin
on pelkkää unelmaa
sinä olet poissa
minä en oo ollenkaan
aamuyöllä kumpikaan
ei tällä kertaa saa
toisen viereen nukahtaa
ja toista koskettaa
viikot on samoja
vain vuodet uusia
aamu alkaa illasta
yö on vain valetta
ja päiväkään ei oo koskaan
mitään oikeaa
minä olen kirja
ja sinä sadut sen
jotka on kirjoitettu
alleviivaten
mut sadutkaan ei oo koskaan
mitään oikeaa
aamuyöllä kumpikin
on pelkkää unelmaa
sinä olet poissa
minä en oo ollenkaan
aamuyöllä kumpikaan
ei tällä kertaa saa
toisen viereen nukahtaa
ja toista koskettaa.