Miellyttävä ja mielenkiintoinen sävellys. Aiheuttaa erilaisia tuntemuksia, mm. paluuta menneisyyteen, jolloin kuunteli paljonkin tämän tyyppistä musiikkia. En väitä että tämä ei olisi aikaan sopiva ollenkaan! Varsin modernit soundit.

Rakenne pysyy kasassa ja soundit ovat muhkeat. Jotain silti puuttuu. Melodiat toimivat kyllä ja vokooderilaulukin kuullostaa jopa hyvältä. Jotenkin paketti ei vain pysy ihan kasassa, jotain väljää sieltä löytyy. Tietynlainen soundimaailman harmonia tuntuu puuttuvan. Viimeinen hionta ja löysät pois, ehkä sit. Kuitenkin tykkäsin, hyvä veto, ns. "ammattimainen".

Maltillisesti kehittyvää juttua, tunnelmaltaan niin tuttua mielenmaisemaani.

Nautin tummasävyisestä äänimaailmasta, mystiikkaa mausteena, ripaus metallista sointia, lämmintä / kylmää rinnakkain.

Biisin paras anti on uudelleenkuunneltavuus, muuttaa eri kuuntelukerroilla ilmettään, tästä saa enemmän irti kerta kerralta.

Hyvin taidokasta ja monisyistä musiikkia.

Mielenkiintoinen ja kutkuttava äänimaailma. Hieman psykedeelinen, melko teollinen. Jotenkin tulee mieleen että jostain hieman epämiellyttävimmistä hallusinogeeneistä saattaisi irrota tälläisiä tuntemuksia muta tämä on vain mutuilua. Nuo taustasurinat ovat omaan korviin mielenkiintoisia. Erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa mutta toimii myös todella hyvin taustalla, joten ambient-kappaleena tämä on onnistunut. Ajoittain hyvin, hmmmm, tunnelmallinen, ajoittain kolkko kappale. Vocorder-osio ja parissa kohtaa olevat "eteeriset" äänet luovat kontrastia. Kappaleen elementtien kontrasti on mielestäni hyvä tehokeino. Tämä on sen verran omaperäinen kappale että tätä tekee mieli kuunnella useaan kertaan ihan vain saadakseen selvää kappaleesta. Perin mystistä tavaraa.

Juu, kyllähän tämä tällainen scifi-meininki aina itseeni kolahtaa. Kuten edellisessä kommentissa tuli ilmi, soundit kaipaavat ehkä pientä rukkaamista, mutta pakko sanoa että tällaisenaankin biisissä on todella vahva tunnelma alusta loppuun. Mielestäni taas skitta sopi aivan loistavasti soundimaailmaan, ehkä leveyttä siihen vielä lisää kaipailin. Kaikin puolin loistava teos, harmi vaan, että kuva joka mielessä alkoi pyöriä ja muodostua loppui kappaleen myötä turhan lyhyeen.. =)

Kiva synkemmän oloinen tunnelma. Tausta äänet kaipaavat leveyttä ja massiivisuutta enemmän. Komppi on hieno ja omaperäinen, jotakin efektiä voisi kuitenkin lisätä. Joidenkin soundien panorointi ei ihan ole mielestäni kohdallaan. Melodiat tuovat valoa muuten synkän oloiseen tunnelmaan. Kitara on hyvä idea, mutta ei mielestäni oikein sovi biisin yleiskuvaan. Kokonaisuudessaan mukavaa leijuntaa.

Hienoa konetyöskentelyä. Mageita soundeja todella. Vaikken itse olekkaan tämän genren kuuntelijoita, niin silti kyllä homma pelitti. Kiva tunnelma vei kappaletta eteenpäin koko ajan.

Minulle välittyy synkkä ja kylmä vaikutelma – ennen kaikkea metallisen synkkä ja kylmä, kuin artifakti joka ei millään tapaa kieli tekijästään. Metallisen synkkä ja kylmä myös siinä mielessä, että mieltä ei ole – teräksinen, melkein eroottisen siloitellusti muotoiltu apparatus joka on perusteellisesti riisuttu kaikesta inhimillisestä. Ikiliikkuja, joka systemaattisesti pysyy mitään tarkoitusta palvelemattomassa liikkeessään, vaikka sen luojaa ja liikkeestä hyötyjää ei enää yksinkertaisesti ole olemassa.

Metallisen kylmyyden ohella jokin poraa päähäni tiettyä apokalyptista, uhkaavaa vivahdetta. Ehkä se tulee tuosta taustalla vaikuttavasta pitkäveteisestä, kellomaisesta soundista, kuin kaiku helvetin esikartanon keskiyötä lyövästä kaappikellosta. Jos mekaniikasta voi loihtia jotain pahansuopia mielikuvia, tämä tunnelma ei ainakaan vaimenna niitä. Näen verkkokalvoillani jonkin sairaan koneen, jolla on tietoisuus, kuitenkin täysin epäinhimillinen sellainen – se on vain rautainen tahto, joka keskittää kaikki sen resurssit tekemään jotakin perustavanlaatuisesti vääristynyttä ja pahaa.

Mikä pahinta, kone TOIMII juuri niin kylmän täsmällisesti, idiootinvarmasti ja kustannustehokkaasti kuin odottaa saattaa. Se on viimeistä piirtoa myöten suunniteltu ja rakennettu nimenomaan siihen tehtävään, jossa se on niin... no... konemaisen pettämätön. Ja tuo metallinen uhka nielee inhimillisen, hiilipohjaisen vastavoimansa – liha rutisee rattaiden välissä, joita ei mikään kiilaa. Jälkeen jää orgaanista puuroa, jonka aiempien olomuotojen armonhuudot eivät saaneet häviävintäkään vastakaikua riettaan lihamyllyn rautaisessa tietoisuudessa.

Hm. Osa noista synasoundeista on jotenkin munattomia... Ja Sienet jäivät ilmestymättä alati nälkäisen opiskelijan mielipahaksi.

Mielenkiintoista tunnelmaa maalaillaan. Tumma äänimaisema herättää suuresti kiinnostusta tulevaan; ensimmäisen minuutin kohdalla en vielä oikein hahmota mitä on tapahtumassa. Noin minuutin tienoilla ohi pyyhkäsiee todella siististi äänimaailmaan sopiva resonanssinen syna.

1:30 mukaan tuleva sointu nostaa jo mieleen, että hetkonen, meneekö tämä nyt saippuapopiksi. Seuraava sointu kuitenkin vetää fiiliksen täysin erilaiseksi (sinne meni, nyt kun biisin on kuullut niin kykenen tuskin koskaan enää kuulemaan sitä tuolla tavalla, nyyh). Todella siistiä melodiankuljetusta ja upeaa tunnelmaa. Tuo vocoderipätkä toimi erittäin hyvin siihen nähden että yleisesti ottaen en pidä sellaisista yhtään. Tässä sille oli kuitenkin paikkansa ja perustelunsa. (Ehkä pitäisi opetella pitämään, vocoder on saletisti ihan käyttökelpoinen kun sitä opettelee käyttämään :)

Rummut vocoder-osion taustalla huomasin vasta toisella kuuntelulla. Huh, nuo toimivat hyvin. Voisivat hetkellisesti nousta enemmän pintaankin, vaikka pointtina lieneekin se että ne ovat vain hetkellinen kuorrutus...

Tuotannollisesti puhdasta, muttei vielä tunnelman edellyttävän syvää. Pannaukset tuntuvat jokseenkin epämääräisiltä, eli niin että stereokuvaa kyllä löytyy mutta erityisen suurta logiikkaa sijoittelussa ei ainakaan minun korviini löydy, tai yhtenäisyyttä. Alapäätä saisi olla huomattavan paljon enemmän ja paksumpana, lisäksi rouheuttakin saisi olla, eli jotain säröttelymeininkiä. Nyt jää vielä turhan varovaiseksi ja ujoksi.

Biisi loppuu vähän kliimaksia odottaen. Voi olla että se on harkittu taiteellinen ratkaisu.

Erittäin mielenkiintoista saundia, mutta minun korvaani vielä puolivalmista. Kaikki elementit kuitenkin toimivat, ja odotan kyllä ihan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

Todella pitkästä aikaa iskee tajuntahirmu BDP. Ja erittäin muhkealla äänimaailmalla alkava ja myöskin muhkeaan äänimaailmaan loppuva biisi ei tuotakaan kyllä pettymystä. Taaskaan. Onneksi!

Bassokkaalla äänimaailmalla starttaava biisi kehittyy sekä soundillisesti että rakenteella loppua kohden; soundit ovat pehmeät ja uneliaat ja biisi tarjoilee soundeja monipuolisesti. Tämän voisi hyvin kuvitella olevan jostain elokuvasta. Perusidea biisissä säilyy loppuun asti ja tässä ei kyllä turhia hoppuillakaan; pari kertaa putkeen kuunneltuna aukeaa paremmin ja on nimenomaan minulle loistava tunnelmanluoja, ei leukaa nytkyttäviä rytmejä tarjoava perusrakennebiisi. Tätä pitää kokeilla kuunnella ennen kuin Nukkumatti tiputtelee hiekkojaan.

Kyllä tätä pitää diggailla. Hyvää jatkoa edellisille raidoille ja tämmöistä tärykalvoja hellivää äänimaailmaa sinä, Hra Veneficus, osaat vieläkin mehevästi taiteilla. Lisää odotellessa.