Ole valmiina
minä tulen nyt kun sitä
vähiten odotat
Ja mukaani
otan kaikki vanhat kaunat
vasaran ja arkkunaulat

Ja vielä siinä vakavana
kyyneltä karistelet
jos se armon hermoni tavoittaisi
sinuna olisin hiljaa nyt
katse mattoon, narut kattoon

Minä olen varmempi kuin kuolema
on varmempaa kuin elämä
että sinä palaat
tai palat
Minä olen varmempi kuin kuolema
on varmempaa kuin elämä
että sinä palaat
tai palat

Joka uskaltaa
kahlata syvempään
soisten metsiesi hämärään
eksyy itsestään
peilikuva katoaa
mieli pohjaan vajoaa

Mutta sieltä mutaisesta
pohjasta palasinkin
ovellesi paskaisin sormin
sinuna avaisin hiljaa nyt
katse mattoon, henkipattoon

Minä olen varmempi kuin kuolema...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu