Alussa lähtee mukavasti Oizo-tyyppisillä jumituksilla liikkeelle ja bassolinja on juuri sopivan jumitteleva ja tahallisen puuroinen. Mukavan melodiset ja rauhalliset padit kuljettaa biisiä vajaan kahden minuutin paikkeilta eteenpäin.
En kovin paljon nykyään housea kuuntele mutta kyllä tämä ihan laadukkaalta paketilta kuulostaa ja myös tuotanto on hyvällä tasolla.

Heti alussa päästään itse asiaan ja taustalla hämyilevät chipit kuulostavat jo alkuvaiheessa todella hyvältä. Bassline on kyllä todella paksu mistä plussaa. Bassokikkailu ylemmältä oktaavilta on kyllä sellaista herkkua, että pistävät ainakin allekirjoittaneen keikkumaan saundien mukana. Kyllä tämä on niin Routsi vaikutteista että pistää ihan hymyn naamalle. Angello&Ingrosso ym kumppanit on kyllä kuunneltu tarkkaan. Laatua.

Pitäähän tälle nyt kommenttiakin tulla antamaan, koska biisi niin kovasti soittolistalla pyörii. Biisiin on otettu varsin nerokkaasti vaikutteita Eric Prydz:stä sekä Angellon&Ingrosson tuotannosta, artistin omalla tyylillä luonnollisesti.
Hienoin ja säväyttävin asia biisissä on tuo kerrassaan koukuttava bassolla kikkailu joka on varsin vaikuttava. Bassolinja jää päähän junnaamaan, mikä tässä tapauksessa on pelkästään positiivista.
2:40 kohdilla alka tuuttaus on erittäin onnistunut kohta biisissä ja antaa sellaista lisämaustetta ja potkua koko rallille.
Melodia on lisäksi varsin onnistunut joka toimii hyvin kaikkien elementtien kanssa.
Kokonaisuutena varsin onnistunut teos ja jään odottamaan mielenkiinnolla lisää. Tästä kymppi!