Hyvähän sulla on sanoa, kun tiedät et koskaan jää yksin,
mut mietihän hiukan, mun elämä on sua ja olla sylityksin.
Mä oon vaan sun kans en mä haluu muita,
mä oon niin onnellinen sun kans,
mitä muuta voin sanoo, usko pliis mua.

Kaikkia sanoja on niin vaikea sanoa kun et kuiten usko mitään,
koetin vannoa ja luvata ja kaikki lupaukseni pitää,
et sulla ois helppoo, mut silti epäonnistuin, mis tein väärin?
Kerro mulle se, en jaksa valvoo ja miettii mitä taas häärin.

Koetin tehdä kaikki oikein silti jätit mut,
mä halusin vaan et kahden hymyillään ja toisist eletään,
mut sun pää kääntyi ja sanoit mulle hyvästi,
viel eilen kahestaan puhuttiin kuin joskus tehtäis muksui ja mentäis kihloihin.

No vittu mee sitte, oonhan mä joutunu ennenki paskaa näkeen,
ja ymmärrän et yksin ollessa pitää aina vetää käteen,
parempi vaan ollakki näin,
saa elää niinku ite haluaa eikä olla niinku sä haluut.

Mä en jaksa enää, en osaa olla kun sua ei enää ole.
Miks jätit ton toisen patjan tyhjäks,
keneen vittuun mä nyt turvaan kun joku alkaa yöllä hakkaan oveen.
Mä oon niin vitun yksin,
tuu mun luo takas, ollaan niinku ennenki,
hymyillään, syödään samasta lautasesta,
laitetaan vierekkäin nukkuun, ollaan onnellisia kahdestaan.
Haaveillaan tulevaisuudesta, mennään joskus naimisiin,
viel vanhoinaki ollaan onnellisii ja kuljetaan yhdessä vaik hautaan saakka.

Mulla on niin ikävä sua, tule pliis pian takas.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu