Hukkunut
5:25
Hui.......tää kertoo mun ensimmäisestä tutusta ihmisestä, kuka kuoli. aloin miettiin juttuja, et mitä ihminen ajattelee juuri hetkeä ennen itsaria....ja sit synty tää biisi, ja sanat kertoo siitä. biisiin on ilmestynyt jokin ääni, minkä alkuperästä mulla ei ole mitään hajua, se on mukana myös alkuperäisellä muokkaamattomalla audioraidalla, ja se kuuluu mun puheen päällä. oon ite ihan kysymysmerkkinä mikä se ääni on. jos tarkkaan kuuntelet, kuulet sellasen ujelluksen biisin alussa mun puheen päällä. tätä biisiä ei sen takia oo tohtinu kaikki edes kuunnella loppuun saakka. eli, uskotko yliluonnolliseen.....?
Twiittaa
Kappaleen sanat
Vesi on niin kylmää,
en pohjaa nähdä voi.
En löytänyt enää,
minulle tarkoitusta.
Epäonnistuminen antoi,
mutta nyt se ottaa.
..ja me opittiin,
luottamaan valheisiin,
ja me opittiin,
huutamaan kun tohdittiin,
kun syvälle sattui niin,
kun asiat todettiin.
Ja ne sanat,
jotka tuhottiin,
ja ne sanat jotka kuulla haluttiin,
joilla muut unohdettiin,
joilla minutkin unohdit.
Joskus jaksoin nauraa,
nyt on pelko mennyt pois.
Mikään ei satu enää,
en enää edes itke.
Minä en tiennyt enää mihin meen,
tuntui kuin oisin tullut tänne uudelleen.
Sama vanha paikka samat vanhat haavat.
En jaksa enää, en jaksa elää.
en pohjaa nähdä voi.
En löytänyt enää,
minulle tarkoitusta.
Epäonnistuminen antoi,
mutta nyt se ottaa.
..ja me opittiin,
luottamaan valheisiin,
ja me opittiin,
huutamaan kun tohdittiin,
kun syvälle sattui niin,
kun asiat todettiin.
Ja ne sanat,
jotka tuhottiin,
ja ne sanat jotka kuulla haluttiin,
joilla muut unohdettiin,
joilla minutkin unohdit.
Joskus jaksoin nauraa,
nyt on pelko mennyt pois.
Mikään ei satu enää,
en enää edes itke.
Minä en tiennyt enää mihin meen,
tuntui kuin oisin tullut tänne uudelleen.
Sama vanha paikka samat vanhat haavat.
En jaksa enää, en jaksa elää.
