Halki tuhansien katujen kuljen taas,
joka paikka susta liikaa muistuttaa,
on kait jossain helpompaa tai ainakin toivon niin.

Minun askeleeni ovat hiljenneet,
minun huuleni kuivat ja rohtuneet,
tuli sisälläni hiipunut on hiilokseen.

Niinkuin sinä minä pystynyt en unohtaan,
sinä olit minun maailmani valkea,
elämäni kirkkaus.

Suljen silmät ikuiseen..

Minä hymyilin sä käskit mut helvettiin,
miksi enää uskoisin omiin unelmiin,
enhän jaksa enää edes huutaa vaikka sattuis niin.

Minä katselen tätä huonetta,
sinun tuoksusi tunnen mun vuoteessa,
enää jaksa en uskoa et saavut takaisin.

Niinkuin sinä minä pystynyt en satuttaan,
sinä loit minun maailmani ankean,
elämäni helvetin.

Suljen silmät ikuiseen..

Suljen silmät ikuiseen uneen..

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu