8 VUOTTA

Kahdeksan vuotta sua odotin
huonolla vuoronumerolla jonotin
Ei ajatustakaan ilman sinua.

Sun kuvas kehysti mun maailmaa,
niin rajattua ja vähän sallivaa.
Ainoa iloni, hymyilevät kasvosi.

Ja kun ovi sulkeutui takana,
seisoin yksin viimeinkin vapaana.
Mietin vieläkö muistaisit sä minua.

Sitten sä tulit tuulesta, sateesta
ja vielä kysyit: "luetko katseesta,
ne tunteet joilla ajattelen sinua ?"

Saat unohtamaan kaiken sen,
mitä turhaan muistelen,
moneen kertaan uudelleen.

Saat unohtamaan ajan sen,
vuodet odotuksien.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu