Ohut ja sielukas kitarasoundi on oiva. Mukaan tuleva laulu on edelleen sitä taattua itseään; varmaa ja omaperäistä, siltikin niin tyylikästä. Kappaleen keskivaiheilla luulen jo kuuntelevani Pink Floydin lättyä, laatua kun on teos pullollaan. Kokonaisuutena varsin yksinkertaisista palasista koottu paketti vahvistaa sanontaa "yksinkertainen on kaunista". Ja pirun kaunista onkin!

Hienon kappaleen sattuessa kohdalle on vaikea keksiä paljoa sanottavaa, muuta kuin hehkuttaa kaikkia elementtejä erikseen. Sanotaan nyt vain että kaikki kunnossa ja kymppi.

Plussaa saundeista, sovituksesta ja rakenteesta. Miinusta Villevalosta ja rämpytyskitarasta. Tässä on kyllä paljon omaa saundia, mikä myös on positiivista tässä hevimaailmassa:)

Kivasti ainakin alkaa. Laulu pikkasen ehkä pilaa hienoa tunnelmaa "villevalomäisyydellään". Myöhemmin sekin alkaa kuulostaa paremmalta. Kitarointi taustalla on hyvää, muttei siitä sen enempää. Tykkään paljon noista "taustaharmonioista", luo uuden ulottuvuuden biisille.

Biisi loppui juuri, kun se alkoi pääsemässä käyntiin ja antoi jotenkin keskeneräisen vaikutelman.

Loistava biisi

Ehdin jo lähes ajatella, että rupesi kyllästyttämään tämä alku, mutta sitten tuli tämä sointurämpytys. Sen sointukulku ja rytmi kuullosti ehkä vähän liikaa Pink Floydin Dogsilta, vaikka lienee vain alitajunnasta ponnistanut tuo. 2 minuutin kohdalla olikin jo 'ihan mielettömät fiilikset' ja bassot loivat ihan oman melodiansa taustalle.

Sitten se jo loppuikin.

Vähän pitempi olisi voinut olla - pysynyt edes hetken paikallaan.

Tämä toimii, ainoa pieni miinus on että laulu menee jotenkin nenään tässä. Ja EI :) tämäkin loppui kesken! :)

Mutta siis, todella hyvää saundia, kaunista ja rauhallista, mutta lyhyt kesto saa minulle ainakin jotenki "hektisen" fiiliksen, liian nopeasti ohi vilahtavia hetkiä....

Mutta hyvä tämä oli.

Erittäin hieno kappale... vokaalit taas pääosassa

Hyvin toimii akustinenkin setti. Kappale kasvaa ja kehittyy säilyttäen näin mielenkiintoisuutensa. Miellyttävän pehmeä soundi.

Tämä oli se biisi, jonka sanoista erityisesti tykkäsin.
"when we have verbalized enough to define ourselves
it's the words that take the lead instead of what's below"
Niin totta! Muutenkin tämä on suosikkini Aeiouaihin kappaleista, melodiallisesti ja yleiseltä tunnelmaltaan. Kylmät väreet suorastaan menee tuossa
"it's so easy to forget..." lähtökohdassa. Tykkään siitä flangerijutusta (?) joka sinne taustalle tulee. Biisi kuitenkin loppuu mielestäni vähän seinään, olisi halunnut vielä kertauksena tuon viimeisen säkeistön, esimerkiksi välissä olevan huilusoolon tms. jälkeen. Mutta jees, jatka sillä ilmiömäisellä palolla joka sulla on, äläkä koskaan hukkaa sitä! :)

Mainiota. Kaunis ja tunteikas lauluosuus. Ja että noi kitarat kuulostaa hyvältä äänineen ja sointuineen. Todella kaunis veto. Upeet melodiat ja laulu sanoineen on erittäin korviahivelevää. Tällaista näin kaunista musiikkia kuuntelee todella mielellään.