Olipas mukavan räväkkä särövedätys... Laulajan ääni kyllä riipaisi suoraan kasseista vieläpä tuon pikkuhennon särön kanssa. Kitarassa oli muutma kiva sointu, mukavan emorokki särö ja soitto toimi muutenkin verrattomasti. Leppoista kamaa. Tälläistä olisi mukava päästä riipomaan livenä jonkun bändin kanssa, simppeliä energistä ja runnovaa ilman naurettavuuksia. Pitää tutustua lähemmin, kun pääsen oikeiden äänentoistolaitteiden kanssa kuuntelemaan.

Tuo loppulista ei säväytä niin kuin tämä. Kova kappale.

Kertsi jää päähän rallattelemaan, senverran tavanomaista rockfraseerausta... Hyvässä ja pahassa.

Varsin rehevästi ja raajoja nytkyttävästä liikkuu tämä biisi. Hyviä riffejä ja korvia hiveleviä melodioita lentää ilmoille aika runsaasti. Sopivatempoinen ja sopivan timmi rakeenteeltaan muutenkin. Pituuskin juuri sopiva, tästä lyhyempi tai pidempi tämän ei olisi tarvinnutkaan olla.

Säkeistössö liikutaan varsin nykivin riffein ja se toimii yhdisteltynä melko suoraan lauluun. Sitten kun kertsiin siirrytään, niin kaikki aukeaa hyvin ja biisiin pääsee sulautumaan hyvin. Eli varsin säröisen rokahtavasti mennään koko ajan jälleen ja tässä tämä roskainen soundi hoitaa hommansa melko täydellisesti. Taukoja ei paljon taaskaan anneta, vaan alusta loppuun mennään melko rehvakkaalla vauhdilla, mutta ei tämä heikoimpia onneksi tiputa kyydistään. Paketti pysyy hyvin kasassa eikä tämä ala ärsyttämään missään vaiheessa.

Polkevaa rokkausta ja tunteilua arvoisa el niklas. Setä tykkäsi. Nams!