Sairasta kamaa. Tämän tyylisiä orkestereita ei todellakaan ole vielä maailmassa liikaa, vaikka läheltä joitain Thornsin teoksia liippaakin niin omaleimaisuus kestää siitä huolimatta. Helvetin siisti tuo biisin kantava riffi joka kasvaa ja kutistuu vuorotellen. Tämä pistää faniutumaan ei siitä mihkään pääse!

Ensimmäinen sana mikä tulee mieleen: hypnoottinen. "Yksinkertaisuudessaan" tehokas, yhtäaikaa raaka ja seesteinen. Nimensä veroinen. Tuotanto kohillaan.

TIUKKA kitarasaundi. Ja 5tällainen electro-industrialin ja industrialin sekoitus toimii aina. Tunnelma on hieno. Eternkin tekniset seikat puhuu puolestaan, hienot saundit ja oikeanlainen jyräys. Mutta olisi kaivannut monimutkaisempaa sävellystä TAI laulua. Toki erittäin hyvä näinkin.

Raskaasti lähdetään liikkeelle. Paukkeet ovat oivia ja taustan suhinat toimivat nätisti. Runttaus on varsin rosoista ja sitä säestävä marssirumpu pelaa yhteen kelvosti. Makuuni liian kauan ajellaan tuolla samalla runttauksella, väliin jotain spesiaalimpaa olisin toivonut tai sitten kenties reippaammin varioivaa riffiä. Breikki leijailee oikein nätisti, itseasiassa tuo korvan lepotauko tulee runttauksen päätteeksi kuin pyynnöstä. Kuorohoilaus toimii, mutta siitä jatketaan jälleen runttauksella hieman suoraan.

Kokonaisuutena varsin kaksipiippuinen tekele, soundit ja miksaus rokkaavat meikän makuun ihan kympillä, mutta rakenteessa ja monipuolisuudessa olisi kehitettävää. Soundien potentiaalia ei ole käytetty siis täysin, runttauksella kierompaa riffiä ja väliin vaikka marssirumpusoolo. Joka tapauksessa suuhun jää erittäin rosoinen ja teollinen maku, joten kelpo tekeleestä tässä on kyse.

Tosi härskit soundit. Nimipuoli on ainenkin mielenkiintoinen. Biisin keskivälin nykivät rytmit lämmittävät. Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt:).

En oo teollisuuspätkintää isommin kuunnellu, mut ompahan kuiteskin sitä itteään, eli ei mitään pehmoilupaskaa..Ihan hywii juitsui löytyy eikä tapa tylsyyteen, eli ihan kohtuullinen mielestämni..Mixaus ei ihan wakuuta, liikaa dynamiikkaa ehkä ja korkeit äänii wois wähän pehmentää ehkä..

Tästä tuli sellainen 80-luvun ihme kuin Grass mieleen. Vaikka ne olikin paljon agressiivisempia, mutta sukulaisuutta on. Saundit jotenkin ponnettomat.

Aikas tyylikäs biisi. Ei oo sitä nykyajan Rammstein kopiointia, joka on nykyään industriaalissa turhan yleistä.
Tämä on ennemminkin jotain Strapping young ladin hitaamman matskun "pikkuserkkumeinikiä".
Myös Ministry tulee vahvasti mieleen, mikä ei ole lainkaan huono juttu.
Sopivan dramaattista on meno ja melodiat on mahtavia. Tälläinen musiikki on itelle vasta viimeaikoina alkanut kolahtamaan ja täytyy sanoa, että fanitan.

Alku liiiaan pitkä. En jaksanut innostua. Taitaa olla liian teollista mulle. Sorry.

Voisi olla kovakin biisi, jos kitarat olisi tehty kunnolla. Koneella ei saa kunnon kitaroita, ja sen myös kuulee. Ääni on liian raastavaa ja se kuuluisa muna puuttuu kokonaan. Jos taas tätä ei ole koneella tehty, niin sitten miksaus kusee todella rankasti.

Hyvää potentiaalia, mutta heikko toteutus.