Minimalisesti toteuttu biisi, joka pysyy hyvin kasassa. Rakenne on hyvä ja selkeä. Tässä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän, vaan sopivasti. Pianoa on käytetty hyvällä maulla. Lievät itämaiset vaikutteet pistivät hetken epäilemään laulun puhtautta.

Jaahas,kaikki on niin hiljaa että...,ymmärrän minimalismia mutta nyt on jo niin pientä että iskee boredom aika nopeesti.tulee mieleen vaan että voisko lauluun panostaa enemmän,ois kiva kuulla sanat kanssa,nyt ei kuulu muuta ku panoroitua muminaa,ja sitten vielä se että laulun vire heittää jonkun verran.Rummut ehkä enemmän pintaan,vois auttaa,ja pari rumpufilliä kanssa?

Pinkissä kaasussa kellutaan. Solistilla hieman vire heittelee, liekö tarkoituksella? Ei pahemmin tuntoja tää biisi herättänyt.

Mielenkiintoinen syvä tunnelma. Laulusaundi sopii tunnelmaan hyvin.
Sävellajinvaihdoksen jälkeen tuli olo että ollaan "hakusessa".

Aika hypnoottiseen tyyliin laulettu, ja muutenkin laulanta kuulostaa sujuvan erinomaisen hyvin. Eksentristä kamaa. Jotenkin äärimmäisen surumielisen kuuloinen luritus. :) Tämä on oikeestaan aika hyvä.

Hieno tunnelma biisissä. Experimental genre on aiemmi täysin tuntematon, mutta silti kuulostaa ja
on oikein valmiin kuuloista materiaalia. Exotiicaa ei puutu, ja jotain tekemistä tällä kait goottiromantiikankin
kanssa on? Sopisi johonkin alkukohtaukseen eroottiseen elokuvaan, ja tuo c-osan kirkkaampi laulusuoritus on
aika, etten sanois seksikäs... Massive attack tulee hieman mieleen.

HW jaksaa aina yllättää! Eipä tässä tarvi rymistelyjä. Kyllähän tämmönen kovemmanrokin ystäväkin jaksaa kuunnella veisuun loppuun, vaikka yleensä tämmösiä ei kehtaa kuunnella.

Mielenkiintoinen soundimaailma taas kerran. Noh, osasinkin jo odottaa tätä. Tämä on oikeastaan pahuksen kiva biisi. Tulee sellainen mukavan psykedelinen olotila. Ja laulussa ja soundeissa on sielukkuutta. Ehkä olisin kaikesta huolimatta kaivannut ainakin pienen pätkän jotain pikkuista nopeammalla temmolla soitettua... mutta menee hyvin näinkin. Kyllä tämä on selkeä ysi.

tuli jotenkin sellanen olo tätä kuunellessa, että olisin jossain crackluolassa. vähän liian outoa minulle

Eipä ole vähään aikaan tullut tätä artistia vastaan, mutta nyt pääsee taas ihmettelemään. Tässä oli mielestäni aika helvetin hieno tausta, ja siihen on ilmeisesti painostettu huomattavasti enemmän kuin aiemmissa wickedness-biiseissä, missä taustan idea tuntui olevan lähinnä pirunmoinen junttaus jonka päälle vokalisti sai keuhkota. Tässä tausta oli todella nätisti kasattu, siinä pidettiin pienillä elementeillä jännitystä yllä ja välistä laitettiin nyansseina jotain pieniä mausteita. Sama oli muistaakseni tuossa suklaata ja tupakaa -biisissäkin, mutta tässä oltiin kehitytty taas hieman eteenpäin.

Laulu kuulosti säkeistössä jotenkin erikoiselta, mutta ei välttämättä huonolta. En oikein osaa selittää, koska en tajua laulutekniikoista paljoa enempää kuin kana atomifysiikasta. Tuo venyttelevä, onko se nyt legato viralliselta nimeltään, laulutapa tekee joka tapauksessa ääneen yhdistettynä aika mielenkiintoisen efektin - ei siis huonon, mutta vähän erikoisen. Toisaalta taas, se lisää ehkä hieman sitä epätoivon fiilistä, josta teksti kertoo.

Ekalla kerralla kun kuuntelin, iski kolmen ja puolen minuutin kohdalla suorastaan pettymys: nytkö se jo loppui. Artistin omaperäisyys on edelleen korkea, tai sitten en vain tunne kokeilevaa elektronikaa tarpeeksi laajalta alueelta. Hieno biisi, tosin sopii valoisaan lauantaiaamuun vähän heikosti. Pistänpä siis talteen ja kuuntelen joskus yöllä uudestaan.