"Hieman" vierastamani taiteenlajikin menettelee, kun siihen eksyy viboja nostattava kitarasoundi puolen vuosisadan takaa. Vankasti väsyneissä valtatietunnelmissa edetään alusta loppuun, mikä on kaksimielinen ilmiö. Itse kappalehan on ehjän oloinen kokonaisuus, mutta jää vaille "munaa". Ehkäpä rypistely ei tähän taiteenlajiin ei perinteisesti kuulukaan. Hissuttelu hetkeksi narikkaan ja jotain repivää kehiin.

Kitarasta tulee alussa mieleen Travis. Mukavan kirkas soundi. Rummuttelu on soljuvaa ja leppoisaa, basarit vain tuntuvat jotenkin töksähtelevän paikoilleen. Vokaalit kulkevat ihan hienosti, ehkä vähän kirkkautta uupuu niiden miksauksesta. Väliosa on ihan passeli, tekee tilaa kummasti. Olisi voinut olla pidempikin - ei välttämättä mitään soolosessiota, mutta semmoista hiljentymistä. Joku ylimääräinen instrumenttikin olisi voinut kuulostaa siinä paremmalta kuin hyvältä, hammond vaikkapa. Kestoltaan vähän turhan lyhyt, pätevä biisi. Ihan keskitien countryksi en tätä mieltäisi, pop siinä missä Airportkin. Matkustaminen tuntuu olevan tuttu teema.

Tämä oli aikalailla mahtava biisi. Tykkäsin oikein kovasti. Mahtaakohan mielipide olla vähän subjektiivinen kun olen tavannut Andersonin taiteilijaveljet...? :-) Ja olen samaa mieltä soolosta, hieno. Tässä biisissä voi tosiaan maantiepölyn jopa haistaa ja nähdä sen keskiviivan. Lisää tällaista!!

Aivan mielettömän mahtava :D