suurin tuska

keskellä tuskan suurimman voin oivaltaa voin aavistaa
asioita noita joita ennen edes huomannut en
vasta keskellä tuskan suurimman voin iloita pienistä hetkistä
kesäisistä retkistä jotka tiedän kokevani viimeistä kertaa
vailla vertaa on avaruus kuu tähtineen aurinko noustessaan
laskiessaan tutun metsän taa vasta nyt mä saan sen saavuttaa
kuin auringon säteen ensimmäisen huomaan aamukasteen
äänet lasten kun makaan taivasta vasten niin pieneksi itseni nyt tunnen
totta se onkin pienuus ihmisen pienuus ajatusten noiden
joiden piti tavoittaa rajaton ja olla ajaton ikuinen
nyt kun loppuu tää niin moni asia tänne jää mutta
mitä täältä kaipaisin mukaani haikailisin jos on aika mun
ei auta selitykset kun lähtöpäivä on
pitäiskö olla onneton kun suurin tuska jää
ja jättää tämä maa työn orjan onnettoman oravanpyöränkiertäjän
vaivaisen ihmisraunion vie lepoon iäiseen



lyde

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu