Jep, helmiä löytyy todella harvoin nykyään tällä "rasti ruutuun paskaohjelmat" aikakaudella. Retroa on ja kehityskaari kulkee mielestäni hienosti kasvatuksesta kliimaksiin. Lasku jää vain hieman puuttumaan, mutta paskaakos tässä valittamaan pienistä. Hienoa työtä ja tsemppiä tekemiseen papalta.

Whee. Parasta QSO:ta vähään aikaan. Tuli heti alkajaisiksi kuunneltua biisi muutaman kerran läpi, sen verran hyvä on. Hienoja tunnelmia, osa kyllä aika tuttuja mutta soundien monipuolisuudessa on menty eteenpäin. Sä kyllä hallitset tän kasaritunnelmaleijailun, vielä melko raikkaalla tavalla. Jos tekisit tästä jonkun nopeamman ja rytmikkäämmän remixin tätä fiilistä menettämättä niin putoilis mulle ihan täysillä. Tällaisenaankin kyllä rokkaa.

Toimii hyvin. Thats it =)

Miellyttävän pehmeää musiikkia. Suhteellisen runsaista perkussioista (tomit ja kaik'!) huolimatta leijaileva ja kevyt tunnelma pysyy yllä lähes koko ajan. Perkussioista erottuu hi-hat/shaker (?) kuvio, se luo kivan rytmin - toisaalta melkein tarttuvan, toisaalta unettavahkon. Äänimaailmasta ei pahaa sanaa ole sanottavana - ei vallankumouksellista, mutta oikein toimivaa. Ja pehmeätä, kuten kuuluukin.

Minun korvissani kappale kärsii eniten staattisuudesta - aika vähän muutoksia tunnelmassa. Kolmen soinnun astetta raskaampi kierto keskivaiheen jälkeen on kiva muutos (heh, vähän korni , joskin asiaankuuluva phaser/flanger-efekti taustalla), mutta silti olisin toivonut vaikka hieman pidempää hengitystaukoa ennen loppua. Tai kitarasooloa! Toisaalta tässä ei varmaan haettu sellaista rakennetta, joten sinänsä tuo ei ole mikään ongelma - hyvinhän tämä menee näinkin. Liidisoundin kanssa olisi voinut annostella enemmän portamentoa, vähän sellaista yllätyksellisyyttä olisi tullut.

Eksyin vähän väärälle linjalle taas, tämähän on enemmän rentoutumis- tai heräämismusiikkia (nimensä mukaisesti) kuin mitään rakenteen tai kontrastien loistoa. Hyvin tämä näin toimii, ei pääse kyllästyttämään ja mukavan seesteinen tunnelma pysyy mukana. Sounditkin toimivat ja tyylisuunta on komea, joten mikäs tässä kuunnellessa.

Muzakit täällä sen kun vaan paranevat! Avaruusviihdettä sitten tällä kertaa, ripauksella ysäri-Frankea. Äärimmäisen kaunista fuusiomusiikkia, lievällä bluesotteella ryyditettynä. Eikä tuo bluesviritys pelkästään kitaran mukanaolosta johdu...

Diggailen kovasti tällaisesta häpeilemättömästi viihteelisten elementtien yhdistelystä perinteisiin elektronisiin aineksiin. Kyllä nuo spacesynth-osastosta napatut perkussiot ryydittävät tätä soppaa kivasti ja viimeistelevät kasarikkaan tunnelman. Eri osiot ja teemat vaihtelevat sulavasti ja hallitusti, soundimaailma kuulostaa hyvin tarkkaan punnitulta, kutakin ainesta on grammalleen oikea määrä. Tarkkuus kuuluukin tällaiseen pehmosyntsailuun olennaisesti; tunnelman säilyminen on erittäin herkän kontrastin varassa.

Tematiikka kappaleessa on melko viihteellistä, eikä liian häiritsevää. Mukana on myös aavistus samansorttista jännitettä, kuin erinäisten ranskalaisten elokuvien musiikeissa. Ja tämä on nimenomaan positiivinen piirre. Mainiota musiikkia!