Täytän itseni ja asetan hyllyn päälle
Sisustan asuntoni hymyillen

Vedän kellon ja sydämeni alkaa hakkaamaan jälleen...

Lunta tulee ja filosofit ovat kuolleet
Luonto peittää valkealla vainajansa...

Profeetat sylkivät päälleni ja minä ymmärsin heitä

Nyt ovat syljet jo jäätyneet
Sama jää peittää myös teitä
joihin eivät jalanjäljet painu...

Esineet turhautuvat entisestään
Tiedän niiden nousevan vielä kapinaan
Viillän niihin puumerkkini

Otan vuoteeni ja käyn ennen kuin joulu tulee...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu