Piano korvasi varsin komeasti laulun puuttumisen. Siihen oli sointukulun kautta saatu jokin salainen tuonela-efekti joka kuulosti erinomaisen magealta.
Tässä oli tosi paljon genreen kuuluvia trikkejä joiden ansiosta biisi olisi saattanut kuulostaa varsin kliseiseltä. Jostain kumman syystä niin ei kuitenkaan käynyt. Kokonaisuus oli tasapainoisen koukuttava ja runsaudessaan houkutteleva. Melodiasta löytyi jopa mieleenpainuva elementti joka jäi päähän soimaan.

Hempeällä melankolisella harppu-/pianomelodialla lämmitetty raskaaksi skittatahkoamiseksi kääntyvä vääntö. Score vaikuttaa tylyn piano-skitta -transition aikana jokseenkin sekavalta, mutta tilanne paikkaantuu vähän pianon pudottua hetkeksi pois ja biisi heittää mukavaa kitara-rumpuvarianssia kehiin perusbassokuvion päälle. (Kone)rumpalilla on ehtimistä tahdin pitoon. Suurin miinus biisille tulee instrumenttien äänenlaadusta.