Hyvä setti, imutti heti alusta mukaansa.
Eipä oo deknoa tullut kuunneltua sitten Millsin jykylän vierailun, mutta nyt pitää varmaan alkaa kaiveleen noita vanhoja levyjä tuolta laatikoista. :)
Eipä tästä oikeen mitään huonoa sanottavaa löydy.
Kyllähän tätä mielellään tamppaisi.

Mikä täällä mättää? No musiikki - melkoista mättöä, ja hyvä niin. Kivoja breikkejä, sopivan värikäs ja tasainen looppaus. Partykamaa

Löysin tämän biisin jonkun random hepun soittolistalta. Yleensä minuun eivät nappaa perusjymputus, mutta tämä teki jostain syystä suuren poikkeuksen. Johtuisikohan tästä rosoisesta äänimaailmasta, ken tietää. Mutta kylläpä kolahti.

kyllä jää felix kröcherin junttauksetkin tämän taakse.
taattua suomi-porausta. takaraivot auki!

Nyt löyty kiwa ralli =)
Diggasin ja flippasin ;)
Imutuxeen läx...eikä toi tosta muutu mätömmäx =)

erittäin makea biisi muuten, mutta tuo särötys on vähän jännä. Ei niin pro tasoinen, kuin on tottunut kuulemaan tämän tyylin biiseissä. Jotenkin se liikaa puurottaa kaikkea ja yläpää on jotenkin turhan selvä tuohon muuhun puurouteen, mutta taas ei niin kirkas kuin sen voisi olettaa olevan jos muu biisi ei olisi niin pahasti särötetty puuroksi. Rytmi osasto on tässä todella mallikkaasti tehty ja kuulostaa todella iskevältä.. jalka lähtee tamppaamaan mukana. Loppuratkaisu on vähän turhan yllättä. Siltikin ihan kelpo biisi kokonaisuutena.. vähän niinkuin hiomaton timantti.

No nyt irtos! sellainen tappomeininki päällä että kervatkin lepattaa. JA ei kun lenkille!!

Hienoa monoa. Aivan mahtava tuo eka filli ku tulee kivat kaiut ja sit taukoo ja sit jatkuu ja mukaan hyppää haitsut. Samoja kikkailuja on myöhemminkin, mut ei ihan enää niin hyvin toimivia. Peruspuuro on varsin syötävää namia. Hilloa tulee loppupuoliskolla kolinan muodossa. Niin perus kolina5000 pro setti. Mikä täs oli se ylläri? Kyl mä ehkä viel lisää kilahtelua halusin jonneki väliin, päälle ja alle. Ja tuol lopus kuuluu oikein nami bassotöötti. Olis ehkä saanu olla muutenkii semmosia ja ainaski tömpsähtelevämpää bassokikkiä joka olis hakannu oikeen mojovasti.

Jaha, tiukkaa rutistusta äsken kuuntelemani jazzikipaleen jatkeeksi. En koskaan ole ollut tällaisten säröbiisien varsinainen ystävä, mutta kyllähän tämä tekele varsin mallikkaasti humppaa. Ehkä liikaa saman loopin toistoa, menoa olisi voinut maustaa runsaimminkin aineksin. Breikit ovat silkkaa korvanamia.

Jopas nyt. Tyylipuhdasta, dynaamista, addiktiivista ja jopa kohtuullisen hyvin miksattua. Mitä ihmettä?