Kaikki OK

Nää nyt alkaa olla ja vähän liian hyviä! Tee nyt hyvä mies levy! Taisin jotain aikaisempaa piisiäkin kommentoida että, mitän en muuttais. ja se on paljon sanottu se kiska, tapanani on väsäillä kuunnellessa uusia sovituksia kuunneltavaan piisiin. Näihin ei tartte.
Vituttaapi kun ei oo ite yhtä hyvä!

Tätä biisiä mun on pitänyt jo aikaisemmin arvioida. Verrattuja muihin A. Kaukomaan biiseihin, tässä on jotain sellaista synkempää. I like it a lot.
Sanoitus/sanoma on todellakin ok.
Sovitus ja soitto on taas ammattimaista Anttia.
Ei voi muuta kun pistää kymmppiä taas peliin.
Tamburiini on hyvä.

Antti on alkanut saada grooven kuntoon.
Laulusoundi on parantunu huomattavsti verrattuna noihin vanhoihin biiseihin, mut henkilökohtasesti ei edelleenkään tipu, mut teknisesti äänenkäyttä on hyvää ja monipuolista. Ja mikä tärkeintä, sopii tällaiseen musiikkiin kuin teqilapullo joulupöytään (nam!)
Sanat on just tollasta sirkesalo/Kela/Saari - osastoa, mut se sopii sulle, ehkä vähän naivia, mutta mutta.. Annettakoon se anteeksi lajityypillisenä yksityiskohtana.
Kitarat kuulostaa ihan tosi suloisilta, ja yhdistettynä rhodeen.. Ooh, nappiin onnistunu veto.
Mut en osaa kuvitella tätä muualla kun siellä ruotsinlaivalla,ehkä jossain "oikeilla/aikuisten/anti-teinixien" -radiokanavilla.
Mut joo, kaikki on okei.

Hyvä poika, osaat juttusi! Minkälaista mikkiä käytät? Mulla vaikeuksia saada laulusoundejani tyydyttäviksi...

Joo... sen jälkeen kun musiikkielämän yleinen suunta on suosinut vaihtoehtorokkia, jossa vaihtoehto on potenssiin kolme, ja kaiken maailman post-nu-grungeja, tulee aika surrealistinen fiilis kun kuulee tällaista televisiokelpoista matskua. Tämän bändin musiikki yhdistettynä särisevään saundiin (joka johtuu siis tietsikan äänentoistosta) herättää seuraavanlaisen tunnelmakuvan: Herään Ruotsin-laivan hytistä puoli tuntia ennen purkin saapumista satamaan. Herätyskellona toimivasta radiosta tuleva musiikki on juuri tällaista!
Ja mikä hyvänsä artisti, joka hehkuttaa esikuvinaan Elton Johnia, Esa Kaartamoa ja Sami Saarta, ei voi olla täysin mielenkiinnoton. Eihän?

Oijoijhoii!! B)~ Mitkä soundit, voi Antti nyt alkaa kuulostaa hyvältä! Rhodesit ja kitarat rämisevät just sopivasti, ja rumpujen soitossa on sopivasti aggressivisuutta mukana. Tästä puuttuu täysin se pieni flegmaattisuus, mikä sua on joissain aiemmissa biiseissä vaivannut. Kenties sanat natsaavat tällä kertaa, tiedä sitten vai mikä on, mutta tää toimii. Toimii, toimii, toimii. Tää on tosi tiukasti soitettu, mutta oot onnistunut silti säilyttämään rentouden, ei ala ahdistaan kun tätä kuuntelee. Ja laulatkin muuten hyvin ja mukavasti tulkiten, ja asiaa.
Tosi hieno biisi! (P.s. Ja hyvä rhodesisoolo!)

Takuuvarmaa Kaukomaa-groovea tämäkin. Tykkäsin erityisesti introssa ja muuallakin kuullusta soolosynasoundista. Kivat tamburiinit. Ja suorastaan erinomainen on tämä biisin kertosäe ja perushokema.

Sanoituksestakin sinällään tykkäsin, mutta jostain syystä mua hiukan häiritsi riimittelyn tietty epätäydellisyys. Tarkoitan siis riimipareja kuten kuskaan-rustaan jnpp. Toivottavasti kuulin oikein. Toi nyt on pikku juttu, mutta siinä mun mielestä mentiin ikään kuin rajamailla: ollako riimit vai eikö olla...

Oli miten oli, tää soundi ja säästeliään napakka rumpu-basso-osasto ryyditettynä kivoilla kitaroilla ja kiippareilla miellyttää mua suuresti. Mitään oikeasti pahaa sanottavaa tästä ei ole. :)

Jamittelua on, ja fiilis on kunnossa. Iskee ehkä hitusen enemmän, kuin nuo aiemmat kuulemani tekeleesi. Ei tämäkään ole sävellyksen riemuvoitto, mutta selkeästi parempi kuin edeltävät.

Tässäkin vaan tylsistyy jo ennen biisin puoliväliä. Variaatioita tarvitsee huomattavasti enemmän. Ja tuollaiset "On kaikki ouukeiiii" -jutut saavat ainakin allekirjoittaneessa aikaan melkoisen oksennusreaktion johdannaisen tunteen... no se ei ole sinun vikasi, vaan ristiriitojen tässä genressä ja minun musiikkimaussani.

Ammattimainen biisi siis, mutta ei sellaista, joka minua sykähdyttäisi. Kuitenkin kasin arvoinen, kun aiemmille olen iskenyt seiskaa.

Kyllähän tämä sai hienosti meikäläisen jalan jatsaamaan. Parasta antia oli välisoitannot, jotka suorastaan keinutti ja heilutti. Jotenkin jäi silti sellainen tuntuma, ettei ihan sitä viimeistä riemua päästetty irti soittoon ja että vielä löytyisi lisääkin annettavaa. Jätän sen arvosanan siihen sitten.