Aikamoisen progeressivista. Hienoa tunnelmointia, menevä kappale. Kyllä sitä rokkia voi ilmeisesti tehdä ilman rock-soittimia. Nuo rumpuäänet on omaan mieleen, ihan kuin kuulisin lehmänkellon ääniä...en ole mikään rock-spesialisti mutta kyllä tämä kuulosti hyvältä! Jotkut äänet toi hieman mieleen jotkut Super Nintendon syntetisoidut soittimet, syystä tai toisesta. Nuo efektoidut vokaalit olivat itseäni miellytänyt lisä.

Tämä projekti ja kappale on löytöjen löytö. Kauniin kuuloista. hyviä soundeja ja laulu efekteineen tuo kylmiä väreitä. Go Jannen Ego!
Tahdoin vain mainita, olisin kirjottanut tämän vieraskirjaan jos sulla sellanen olis täällä. :D

Tätä voisi luonnehtia sanomalla Beastie Boys meet Massive Attack. Tässä oli runsain mitoin sekä anarkiaa että siloiteltuja pop-soundeja. Sekoitus oli varsin onnistunut ja helposti sulava. Omaperäinen mutta ei kuitenkaan vieroksuttavan outo. Ihana ja kiva ja silti vähän ahdistava.
Lauluun asennettu efekti oli suorastaan varpaitakipristyttävän makoisa.

Tässä biisissä taas on tällainen aika juureva, syvän etelän tunnelma, joka sitten pistetään ihan pilkkeiksi elektronisilla tempuilla. Ja juuri kun luulee saaneensa otteen biisistä mennäänkin hieman kieroihin brittipop-tunnelmiin. Jälleen kerran viehättävää kikkailua eri genrejen tunnelmilla ja kokonaisuus saadaan kuitenkin toimimaan ja tuntumaan yhtenäiseltä. Laatutyötä ja persoonallista sellaista!

Hyvinpä svengaa.Tulloo tää AIR mieleen.Hauska ja kekseliäs biisi.En mie mittää marinaa tästä löydä.Ei muuta kuin lisää tätä!!

Hauska biisi. Hyvät saundit ja hyvin "rakennettu". Kyllähän tätä mielellään kuuntelee. Vähän tulee kyllä tota teemariffiä pyöritettyä liikaa. alka jossain vaiheessa vähän junnaamaan. Mikä ei kai progessa ole hyvä juttu. Paitsi jos se juuri on se tarkoitus. Hieno teos kaiken kaikkiaan.

Huomasin uudet biisit -listalta että JannenEgo oli laittanut uutta tavaraa tyrkylle, joten piti oitis logata sisään ja tulla kommentoimaan...

Onpas hieno biisi. Radiohead kuuluu kyllä selkeästi joissakin vaiheissa läpi, mutta siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa. Melkoinen tyylipaletti, pitänee joskus kuunnella biisi läpi kynän ja paperin kanssa ja laskea, kuinka monta eri osaa tässä on. Välistä biisi on herkkä ja kaunis, välistä se repii ja rutisee. Usein se on kaikkea tuota yhtaikaa. Kymppiä en anna vain siksi, että toivon jonakin päivänä kuulevani vieläkin paremman Jannen Ego -biisin.

Itse olen valkoinen mies, en tosin yksinäinen, mutta ahistuksen määrä on sentään vakio. Kyllä minä pystyn tähän samaistumaan. Joten kiitos tästä biisistä.