alusta asti tuli 90 luvun proge mieleen... ja se kautta metallica: metallica levy... toimii näppärästi... kivoja pikku kikkoja pitkin biisiä... rumpujen bassari kuuluu ehkä turhan vaimeana... tuplakohdissa vähän puuroutuu... suvanto vaihe tuo helvetisti väriä.... kovahan tää on perkele...

Hitto. Mä en oikein osaa sanoa tästä mitään kehittävää kommenttia, kun jäin ihan suu auki kuunteleen. niin paljon oli kaikkea kamaa tässä. Mielettömän taidokasta soittoa, nyt bassokin erottui edukseen, mikä monessa raskaammassa musassa jää varjoon. no progeahan tämä onkin. Laulaja välillä ärsyttää, mutta suurimmaksi osaksi ihastuttaa, eli mies osaa käyttää ääntään ja ilamista tunnetta. Hienoa.

Saatanan hyvää matskua. Fani samantien. Tällä kyllä varmasti pärjää ulkomailla. Suomesta en tiedä onko niin kovasti kuulijakuntaa. Mutta helvete, toimii mulle. Vaikutteet on monipuoliset ja kaikki kolahtaa itsellekin.

Voi paska.. Tossa edellisessähän arvostelin siis tuota Don't Follow The Trail Of The Lostia.. Hyvin mä vedän..

Tykkäsin kovasti biisin "kehittyvästä" luonteesta, erityisesti lopun hevipuuhastelut lämmittivät sydäntä. Eikä upean kuulonen wah-soolo jättänyt kylmäks... Ainoa hieman korvaan ottava seikka on laulajan ääni, mutta toki makuasia.. Noissa muissa biiseissä se istuu jotenkin paremmin?
Taitavia heppuja, ja hyvä biisi!

Helvetin hienoa alt.metallia pitkästä aikaa! Nerokas (vaikkakin vähän tutun oloinen) riffi, hienoa laulantaa ja aivan *SAATANAN* tyylikkäästi vetävä basisti! Myös kosketinsoittajalla on tyylitajua ja rumpalillakin, vaikka se tuplabasarikohta ois toiminut ilman sitäkin - muutenhan teillä toimii etenkin basistin ja rumpalin yhteistyö aika saatanan hyvin.

Sovitus on omaperäinen ja sointukulut ei niitä eniten käytettyjä. Kaiken kruununa hienot sanat ja koko biisin fiilis muutenkin. Laulajalla on karismaa, tosin varmaan kaikki ei äänen väristä diggaile - minä diggailin. Tää on niin nerokas sävellys kaiken kaikkiaan että ei mitään järkeä, ollaan aivan jonkun Katatonian tai Arcturuksen tasolla vähintään, tai paremman Opethin. Ainoa mistä napisen on tukkoinen soundimaailma, mutta ei se biisiä huononna.

Tässä on todellista metalliprogesekameteliä - joka kolahtaa tähän seulaiseen sieluun! Kaikki elementit ovat kuin kaikki nuo kummalliset äänet päässäni.... En koskisi tässä kappaleessa mihinkään. Loistavaa!!!

Vanha metallica tulee mieleen mutta vähän ehkä liikaa kikkailua. Pienellä suoristamisella vois toimia paremmin. Virkistävä kuitenkin näiden kommenttirinkibiisien välissä.

Tämä pitää otteessaan jo ensimmäisistä tahdeista alkaen. Soitannollisesti tämä on erinomaista jälkeä. Miksauksen suhteen olisi ehkä vielä hieman parannettavaa. Lähinnä minua häiritsee jokseenkin suttuisen oloiset rumpusaundit tässä. Lähinnä kaipaisin basariin läiskettä, kun nyt siitä ei saa oikein mitään selvää noissa nopeissa tuplabasarikuvioissa. Syntikoita on hyödynnetty tässä varsin tehokkaasti tunnelmien korostamiseen, mistä pidän hyvin paljon. Nuo tahtilajien vaihdokset ovat myös aika vinkeitä ja rumpali selviytyy niistä mallikkaasti. Todella mielenkiintoinen ja omaperäinen sävellys, joka kärsii jonkin verran kuitenkin lievästä sekavuudesta. Tosin tämä on aika yleisä progemetallissa, joten ei kai siitä voi tekijää kovin paljoa moittia.

Kingston Wallia muistuttaa tämä, vaikkakin mettaliNpana. Rumpali on jota ihan mielipuolista. =) Työ rokkaatte. Laulaja hoitaa pestinsä ihan kiitettävästi ja basistilla tuntuu olevan sormet melko vikkelässä vedossa.