Mikseri.net

Legendaarisia kitarariffejä,aivan tajuttoman hienot kannet ja oikeata soittoa.Eka Megadeth joka kolahti oli tämä.

Selkeä parannus Countdown to Exctinctioniin verrattuna.

Suurin ero edelliseen levyyn tulee siitä, että tässä lähes jokainen kappale pitää sisällään oikeasti hyviä ja tarttuvia riffejä ja melodioita. Tosin joissain kappaleissa se tulee esiin vain yhdessä tai kahdessa lyhyehkössä kohdassa, mutta sekin on jo selkeä parannus.

Aloituskappale Reckoning Day junttaa sellaisella kohtuu mukiinmenevällä tasolla, mutta loppupuoliskon alulla tuo esiin levyn ensimmäisen suuren koukun surullisten ja kauniiden melodioiden muodossa. Train of Consequencesiin olen ehkä hieman kyllästynyt, mutta erinomaisesti toimiva kappale sekin on. Addicted to Chaos tuo esiin levyn ensimmäisen huippukohdan. Siinä on sitä samaa viehätystä mitä oli edellisen levyn This Was My Lifessä ja nimikkobiisissä.

Seuraavaksi tuleva kappale, supersuosittu A Tout Le Monde, taas laskee tasoa piirun verran. Onhan tuo ihan hyvä kappale, mutta kyllä juuri tätä edeltänyt kappale oli kaikessa herkkyydessään paljon parempi, kuin tämä "THE megadeth-balladi." Elysian Fields taas laskee tästäkin hieman tasoa. Ei huono, mutta muuhun levyyn verrattuna hyvin hyvin keskinkertainen kappale.

The Killing Road taas nostaa fiilistä vähän korkeammalle, jonka jälkeen Blood of Heroes melkein tuo mukanaan levyn uuden huippukohdan, kun sitä seuraava Family Tree lopulta tekee sen.

Nimikkobiisi tuo takaisin maanpinnalle olemalla keskinkertainen ja jopa tylsä. Onneksi tässäkin kappaleessa on uskomattoman kova riffi 2:24 jälkeen.

I Thought I Knew It All pitää levyn hyvää tasoa yllä, kunnes Black Curtains keskinkertaisuudellaan taas hieman laskee tasoa.

Victory lopettaa levyn hyvässä hengessä.


Kaikenkaikkiaan Youthanasia on todella hyvä levy. Ei kuitenkaan täydellinen muutamasta keskinkertaisesta hetkestä johtuen, mutta eittämättä suuri parannus Countdown to Extinctionin jälkeen.

Megadethin viimeinen hyvä levy.

Mielestäni levy on parempi kun edeltäjänsä (Countdown to Extinction), vaikkakin Megadethin kulta - ajat ovat jo ohitse, silti ihan kelpo suoritus. Mielestäni Dave Mustainen ääni on tällä levyllä parhimmillaan, ja kansitaiteilu on erittäin hienoa työtä, vaikkakin on tavallaan aika rankka...näistä annan levylle isoimmat plussat. Youthanasiasta tulee väkisinkin mieleen euthanasia (armokuolema), vaikka ennyt tiedä mihin tarkalleen ottaen kansikuva viittaa, kun vauvoja ripustetaan pyykkinarulle. Ehkä se viittaa juuri siihen, että vauvojen annetaan \"kuivua\" kunnes kuolevat.

Kokonaisuutena oikeastaan aika tylsä levy, toimii paremmin yksittäisinä biiseinä.