Mikseri.net

Tää on Opethin paskin levy. Hetkensä kuitenkin.

Tätä albumia jaksaa kuunnella todella monta kertaa ja niin pitää, että se myös kunnolla avautuisi. Se sisältää samalla yksittäisiä helmiä, mutta kunnolla näyttäytyäkseen lätty pitää kunnella kokonaan läpi. Sen myös tekee mielellään, sillä kappaleet ovat taattuun Opethin tyyliin progressiivisia ja sisältävät akustisia tunnelmointeja ja death metalista vaikutteita ottavaa raskaampia osioita.

Yksittäisinä kappaleina esiin pitää nostaa ehdottomasti upea ja kaunis teos Coil, joka avaa levyn. Se on vain kolmen minuutin mittainen, mutta silti todella eritoten kaunis kappale, jossa kuullaan myös naisvokaaleja. Toinen on kyllä varmaan koukeroinen The Lotus Eater, joka paljastuu henkilökohtaiseksi suosikikseni ainakin näiden kuuntelukertojen perusteella.

Todella vahva taidonnäyte Åkerfeldiltä ja kumppaneilta. Kerta kaikkiaan loistava ja kaunis albumi.