Nyt kun on toisaalla hupailtu postmodernin tekotaiteen nimissiä, niin sitten pitää myös hupailla ylikansallisromanttisen tuotannon parissa. Hillitön suomalaisen metsän jylhyyttä ja suomalaista eloa ruotiva hymni.
Tämä kliseiden kokoelma saa jokaisen isänmaallisen ihmisen kyynelehtimään vuolaasti, jopa vuolaammin kuin Joutsenlaulun kolmas perättäinen soittokerta!
Jälleen kerran joudun pahoittelemaan paikottaista epävirettä.
Vanhan klassikon acapella-versiointi. Pahoittelen ajoittaista epävireisyyttä ja taustalla kuuluvaa napsuvaa häiriötä. Ehkä jonain päivänä teen kunnon version.... Ehkä... On tämä aika kauheaa.
Intensiivinen tunnelma ja tarttuva melodia takaavat kärsimysnäytelmän kokemisen ilon.
Kukaan ei ymmärrä mua, eli jenkka teini-ikäisille. Tosi kovaa matskua. Omistettu COB:lle. Olet minun irroli!
Letkeä bossa nova -viritys. Tehty parissa tunnissa. Soolot improvisoitu huonosti.
Väärällä jalalla herääminen on epäterveellinen harrastus.
Kitarointi KTR:n käsialaa.
Eläköön progressiivinen rock!
Sivuainevalinnan Vaikeus
a) Torviprologi
b) Raskas aamu
c) Kissa katoaa metsään
d) Eno löytää salaperäisen marjan
e) Mummo tulee kylään
f) Krapulasta voi selvitä hengissä
g) Ainevalintojen realiteetit
Rakkaudella tehty kappale. Hiottu viikkoja. Joskus tulevaisuudessa versio oikealla bändillä. ELP- ja Pink Floyd-vaikutteet ovat selvästi kuultavissa.
Kokonimeltään "Vielä on kesää jäljellä (kissa kuolee pakkaseen)". Tehty samoihin aikoihin "Yrjö. kohtalon lapsi"-teoksen kanssa, eli loppusyksystä.
tosi hyvää musiikkia