Itsellä kun mielenkiinto ja asiaan edes-nyt-jonkinasteisesti ottautuminen äänitys-editointi-miksaus-masterointi -vaiheiluissa on ehtinyt vasta miksailuun asti, homma karkasi hieman kerettiläiseksi, kun netissä tuli vastaan BandLab.com: jonkinsortin tekoäly/algoritmi/mikälie masteroi sivustolle ladatun stereomixin. Pitihän sitä tietty kokeilla, kun kaikki ja heti ja ilmaiseksi... Otti muutaman yrityksen testata kuinka paljon omaan miksaukseen saattoi jättää reverbiä, ettei masteroidussa raidassa olisi julmetun horsmakka tilantuntu.

Piti sitten tämäkin rusauttaa BandLabin masteroinnin läpi. Jätän tuon alkuperäisen versionkin tuonne jos kiinnostaa vertailu. Omasta mielestä tuli tiukkuutta ja erottelevuutta, toki oma "masterointi" oli pelkkä limitteri masterkanavassa.. Jäi mietityttämään että onkos tämä nyt sitten hyvä vai huono juttu: helppo ja ilmainen AI-masterointi vs. yritäppäs viitsiä opetella homma itse niin että pääsisi edes samaan tulokseen..

Tarkoitus oli kuulostaa karheanrouhealta, meni se vähän sinneppäi... Ja rummut siis nakuttaa kerrostaloystävällinen Boss DR-880.

Ikäänkuin intro. Tämä taide-eepox (osat I - III) oli alunperin tarkoitus olla yhtenä biisinä, mutta miksailuvaiheessa keskittymiskyky loppui, ja laitoin pienemmiksi pätkiksi että olisi helpommin hallitavissa.
Kun mieleen ehti hiipiä, että arpeggiokuviossa voisi olla jotain samaa kuin Bauhaus'in Slice of Life -piisissä, otin sitten vielä Burning from the Inside -levyn kannesta pienen inspiksen kappaleenkin kansikuvaan, vaimikäsenytsittenon..

Eepoksen "varsinainen" osuus... Hieman hevimpää louhintaa. Syntikka oli joskus taloudessa, sitäkin tuli sitten vähäsen ääniteltyä tähän.
Nimi näille tuli puolestaan lainattua brittikoomikko Richard Herringin sitcom pilotista Everything Happens (for no reason), koska miksikäs ei, ja kun jostain syystä siitä kovasti tykkäsin (nimestä siis, suomennettuna; telsupätkästä itsestään ei mitään havaintoa)..

Taidepläjäyksen kolmas osa. Tarkoituksenaan olla "outro". Miksailu oli aloittelijalle hankalaa, kun piti etsiskellä balanssia mikä kuulostaisi sopulilta sekä studioluureista, monitoreista että tietsikan kajareista... Varsinkin basson osalta.

Yurt! Oli muistaaksein semmonen wanna-be-jon-spencer-blues-explosion -meininki päällä ja joku muukin vaikku oli korvassa joka ehti jo unhottua, kun meinas biisikin eksyä tiedostokätköihin. Eenihuu. Asia ihan toinen miltä se sitten loppuin lopuks kuulostelee.

Vähän rauhallisempi siivu. Kun basson miksaus - niin että kuuluisi kunnolla myös räpsymmistä kajareista - on ollut haasteellista, sovelsin tähän SoundOraclen miksauskikkaa [https://youtu.be/3vetE...]. Toivottavasti ne alataajuudet ei nyt sentään liiallisen puolelle karanneet. Eikös kaikilla nyt ole ökyi$€t luurit kuuntelua varten anyway..? :) (]^_^[)

Kun Taidetta ei tarvitse tehdä apurahan takia, sitä voi tehdä vaikkapa amiksen OSP'ien eteen... :)