Biisi pyöri yli vuoden ajan treeniksellä, se ei tahtonut tulla valmiiksi. Lopulta Ile liittyi bändiin ja teki biisiin hienon kitaramelodian; se alkoi kuulostaa uskomattoman hyvältä. Se oli pakko saada keikkasettiin! Sanoituksen alussa mulla ei ollut muuta kuin tuo rivi "istun yksin vuoteellani, katselen kun savu kattoa kohti nousee". Mulla on silloin tällöin tapana olla baanalla pari kolme päivää yhtä soittoa, rillumarei. Session jälkeen ei pysty nukkumaan, tuntuu siltä kuin olisi haudattu elävänä. Sellaisissa tunnelmissa kirjoitin biisin sanoituksen eräänä...
Perhearvojen aikaan työskentelin eräässä Rovanimeläisessä rokkikapakassa jossa pyöri tuohon aikaan sekä rovaniemeläisen alakulttuurin että alamaailman ihmiset, kaikilla kiinnosti samat lääkkeet. Säpinää piisasi! Näissä säpinöissä tutustuin monenlaisiin ihmisiin, toiset niistä on olleet aiheena biisin sanoitukseen.
Miten mahtaa käydä pian kolmekymppiselle
retkulle, joka suhtautuu niittivöihin edelleen vakavasti?
vautsi mitä musiikkia..pisteet teille!!!